Kuningas oli saanut lahjaksi kaksi nuorta metsästyshaukkaa. Linnut oli huolella valittuja, komeita ja voimakkaita. Kauniimpia ja uljaampia yksilöitä saattoi tuskin olla olemassakaan.
Kuningas luovutti linnut hovinsa haukkamestarin kasvatettaviksi ja koulutettaviksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin haukkamestari saapui kuninkaan luo. Hän kertoi, että toinen haukoista oli jo oppinut lentämään. Se teki hienoja kaaria taivaalla. Hetken lenneltyään se palasi aina kuuliaisesti haukkamestarin käsivarrelle.
Toisen haukan kasvattamisessa oli ilmennyt ongelma. Vaikka sekin oli jo täysikokoinen, niin se ei ollut vielä kertaakaan noussut siivilleen. Haukka istui oksallaan, eikä suostunut irrottamaan otettaan siitä, vaikka haukkamestasi miten komensi tai houkutteli.
Kun hovin haukkamestari ei saanut lintua lentämään, kuningas antoi kansalleen erikoisen julistuksen. Se, joka onnistuisi saamaan haukan siivilleen, saisi suuren palkkion.
Monet metsästyshaukkojen kouluttajat kävivät hovissa yrittämässä. Vaikka he miten pyysivät, käskivät, uhkailivat tai houkuttelivat, lintu ei suostunut irrottamaan otettaan oksasta.
Kuningas katsoi joka aamu ikkunasta haukkatarhaan. Hän toivoi haukan nousevan siivilleen, mutta joka aamu hän joutui pettymään.
Eräänä aamuna haukkaa ei näkynyt istumassa tutussa paikassa. Nostettuaan katsettaan kuningas näki linnun kaartelevan tarhan yläpuolella.
”Vihdoinkin jostain on löytynyt haukkamestari, joka tietää, miten lintuja on käsiteltävä”, kuningas ajatteli. Hän käski tuoda luokseen haukkamestarin, joka oli osoittautunut kaikkia muita haukkamestareita etevämmäksi.
Hetken päästä kuninkaan luo saatettiin haukkamestarin sijasta maanviljelijä. Hän seisoi kuninkaan edessä ujona pää painuksissa ja lippalakkiaan käsissään pyöritellen.
Hämmästyneenä kuningas kysyi mieheltä, miten hän oli voinut onnistua siinä, missä maan taitavimmatkin haukkamestarit olivat epäonnistuneet?
”Teidän kuninkaallinen korkeutenne, se oli ihan helppoa. Minä vain katkaisin oksan, jolla haukka istui”, maanviljelijä vastasi.
Jumala on luonut meidät lentämään. Hän on lahjoittanut meille monia taitoja ja ominaisuuksia, jotka odottavat vain käyttöön ottamista. Hän odottaa, että haltuumme uskotut asiat pääsisivät kohoamaan siivilleen.
Usein me olemme kuitenkin kuninkaan haukkatarhassa päivästä toiseen turvallisella oksallaan pysytelleen haukan kaltaisia. Me takerrumme tuttuihin asioihin ja pysyttelemme omalla mukavuusalueellamme, kuten nykyään on tapana sanoa. Me emme uskalla irrottaa omasta oksastamme, koska me emme luota siipiimme.
Entä jos en osaakaan lentää? Kuka minua auttaa, jos putoan?
Jumalalla on jokaiselle meistä tehtävä, oma henkilökohtainen lentosuunnitelma. Yksi on kutsuttu esirukoilijaksi, toinen osoittamaan vieraanvaraisuutta, kolmas auttamaan pulaan joutuneita, neljäs opettamaan, viides julistamaan evankeliumia, kuudes kertomaan lauluillaan ja soitollaan Jumalan hyvyydestä. Ja niin edelleen.
Jokaiselle meistä on oma tehtävä, eikä se ole omasta oksastamme kiinni pitäminen. Meidän on vain tohdittava lähteä liikkeelle ja kohota siivillemme.
Hän, joka on meidät luonut ja lentosuunnitelman laatinut, on luvannut antaa meille myös tehtävämme toteuttamiseen tarvittavan voiman. Jesajan kirjan luvussa 40 luvataan:
”Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes.40:29-31)
Joskus Jumalan on meidät lentoon saadakseen katkaista oksa, jolla me olemme tottuneet pysyttelemään.
Kun tuttu oksa katkaistaan, ensimmäinen reaktiomme on pelästys. Sellaisena hetkenä me kenties tunnemme olevamme kuin hovin loiston ja turvallisuuden keskellä kasvanut Mooses, joka joutui peloissaan pakenemaan autiomaahan päätyen lammaspaimeneksi.
Jumala ei kuitenkaan unohtanut eikä hylännyt Moosesta. Omalta turvallisuusalueeltaan kauas joutuneesta Mooseksesta kasvoi lampaiden keskellä kansansa vapauttaja.
Meitä Jumala rohkaisee lähtemään liikkeelle Joosuan kirjan 1. luvun 5. jakeen sanoin: ” Minä olen sinun kanssasi, niin kuin olin Mooseksen kanssa. Minä en jätä enkä hylkää sinua.” (Joos.1:5)
Rohkeutta ja Jumalan siunausta elämääsi, rakas ystäväni!