Hengellinen kuntotesti
Meidän yksilökeskeinen ja yksilön vapauksia palvova aikamme vierastaa sanaa kuuliaisuus. Se kuulostaa jotenkin kovin vanhanaikaiselta ja jopa hieman ahdistavalta.
Raamatussa Jeesus ja apostolit käyttävät usein sanaa kuuliaisuus. He puhuvat uskon kuuliaisuudesta, totuuden kuuliaisuudesta sekä kuuliaisuudesta, joka tarkoittaa tottelemista ja opetusten noudattamista. (Lisään muutamia mainituista raamatunkohdista tämän tekstini perään.)
Missä kuuliaisuus koetellaan? Tapahtuuko se sunnuntaina messussa tai seurakunnan kokouksessa, kun koolla on samalla tavalla uskovia, puhuvia, laulavia ja ylistäviä? Vai onko kuuliaisuuden koetinkivi arjen keskellä, kun tapaamme niitä, joille Jeesus ja uskon asiat ovat kovin etäisiä tai vielä täysin vieraita?
Nöyrästi joudun omalta kohdaltani myöntämään, että noilla kahdella tilanteella on henkilökohtaisen kuuliaisuuteni kannalta huikea ero. Ehkä me kristityt olemmekin juuri siksi linnoittautuneet omiin ”piruntorjuntabunkkereihimme”. Me lähdemme kovin arkaillen tuttujen seinien ulkopuolelle toteuttamaan Jeesuksen meille antamaa selkeää tehtävää.
"Herra, meidän on tässä hyvä olla”, sanoi Pietari Jeesukselle kirkastusvuorella suunnitellen jopa majojen rakentamista pitempääkin oleskelua varten. Jeesus ei ryhtynyt kirkkoarkkitehdiksi eikä rukoushuoneen rakennusmestariksi. Hän vei joukkonsa vuorelta alas tavallisten ihmisten joukkoon.
Joka
uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen
Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen
päällänsä." (Joh.3:36)
Hänen
kauttaan me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon
kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa, (Room.1:5)
Niin
kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi,
niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi.
(Room.1:19)
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten
rasva. (1.Sam.15:22)