”Kristus on kaikkien kristittyjen Herra. Siksi oikea ehtoollinen vaatii, että Heran ruumis jaetaan jokaiselle,” kirjoittaa Kari Kuula 3.4.2014 Kotimaa-lehden palstallaan. Hän myös toteaa, että ateria, joka suljetaan muiden kirkkojen ja seurakuntien kristityiltä ei ole Kristuksen ateria, vaan ”luterilaisten ja heidän kuppikuntiensa keskinäisen yhteyden vaalimista”
Mitä pitemmälle luin Kuopion Puijon seurakunnan kappalaisen, teologian tohtorin ja Uuden testamentin eksegetiikan dosentin kirjoitusta, sitä enemmän innostuin. Kerrankin selkeää tekstiä eikä ainaista sanojen pyörittelyä ja hankalan asian väistelyä! Niin selkeää ja ekumeniaan syvällisesti perehtyneiden teologien jargonista * niin selvästi poikkeavaa, että Kari Kuula ennakoi jo kirjoituksessaan myös vastalauseiden ryöpyn:
”Joku ekumenian teologiassa oppinut heittää nyt vastalauseen. Ehtoollisyhteyttä ei avata väkisin, niin että aletaan vaan jakaa kaikille, vaan ensin on oltava riittävä opillinen ja organisatorinen yhteys. Pelkään pahoin, että teille Herra sanoo saman kuin maaherra Festus vangitulle Paavalille: ’Olet järjiltäsi. Kirjaviisaus on sekoittanut pääsi’.”
Eikä Kari Kuulalta puutu perusteluja, kun hän puolustaa kaikille Jeesuksen seuraajille avointa ehtoollispöytää:
”Se (ehtoollinen) ilmentää sellaista hengellistä yhteyttä, joka ei ole vielä todellisuutta muilla tasoilla. Siksi pöydän kuuluu olla auki kaikille.”
Kuula toteaa Raamattuun viitaten, että Kristus on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi uudeksi ihmiseksi (Ef.2:15) eli hän myös kokoaa heidät yhdeksi uudeksi seurakunnaksi.
”Yhdellä seurakunnalla on yksi Jumala ja yksi Herra. Myös usko on yksi, sillä vaikka tuolloinkin oli erilaisia uskontulkintoja, ne kaikki puhuivat samasta hengellisestä todellisuudesta.”
Samalla logiikalla kirkolla täytyy olla yksi yhteinen ehtoollinen. Ratkaisevaa ei ole ulkoinen – näkemyksellinen tai organisatorinen yhteys, vaan se, että ehtoollinen yhdistää nauttijansa samaan Herraan. Siksi Herran ateria on jaettava kaikille kristityille.
Kumma kun kristikunta rohkenee rikkoa ehtoollisyhteyden, vaikka Paavali nimenomaan varoittaa sellaisesta”, Kari Kuula toteaa painokkaasti.
On totisesti korkea aika jättää Kari Kuulan mainitsemat ”ekumenian teologiassa oppineet” käymään loputtomia keskustelujaan. Sillä välin me, joiden päätä” kirjaviisaus ei ole sekoittanut”, voimme iloisin ja vapain sydämin kokoontua yhteiselle Herran aterialle. Me voimme ja Raamatun mukaan myös saamme ryhtyä viettämään ja jopa yhdessä järjestämään kaikkien Jeesuksen seuraajien yhteisiä ehtoollishetkiä yli seurakunta- ja kirkkokuntarajojen.
Vapaakirkossa on jo vallalla käytäntö, jonka mukaan Herran pöytään ovat tervetulleita kaikki Jeesukseen uskovat. Esimerkiksi Helsingin Saalemissa harjoitetaan ”ehtoollisvieraanvaraisuutta” eli ehtoollispöytä on avoin myös muiden seurakuntien Jeesuksen seuraajille. Kaikille muulla tavalla toimiville seurakunnille sekä jokaiselle Vapahtajamme omaksi tunnustautuvalle kristitylle sopivat erinomaisesti, jotka Jeesuksen sanoi hurskaalle juutalaiselle (Luuk.10:37). Herramme nosti lainopettajalle esikuvaksi harhaoppisen samarialaisen sanomalla: ”Mene ja tee sinä samoin!”
------------------
Kari Kuulan kirjoituksen lähtökohtana on ollut Efesolaiskirjeen 2. luvun jakeista 12-16.
12. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.
13. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
14. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
15. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.
16. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.
* Wikipedia määrittelee jargonin näin: Jargon (ransk. jargon [ʒarˈgõ] ’mongerrus’, ’siansaksa’) on jonkin ryhmän tai yhteisön ammatti- tai erikoiskieli. Jargonia tavataan esimerkiksi monien harrastusten tai ammattien harjoittajien, kuten lääkäreiden, puheessa. Jargon voi tarkoittaa myös sekavaa tai jokeltavaa puhetta, josta on vaikeaa saada selvää.