Ihmeellinen loppukoe

Nuoret olivat osallistuneet usean kuukauden mittaiselle kurssille, joka valmensi heitä vetämään pienryhmiä. Nyt kurssi oli päättymässä. Ennen todistuksen saamista ja ryhmien ohjaajina toimimista heidän oli vielä selviydyttävä vaativasta loppukokeesta.

Ennen koetta kaikki nuoret olivat lukeneet ahkerasti. Myös luennoilla tehtyjä muistiinpanoja oli tutkittu huolella. Ehkä opettajan tunneilla korostamat ja vihkoihin kirjoitetut asiat antaisivat vihjeitä siitä, mitä heiltä loppukokeessa kysyttäisiin.

Kaikki oppilaat olivat saapuneet luokkaan hyvissä ajoin. Opettajaa odotellessaan he selailivat vielä kiivaasti oppikirjaa sekä muistiinpanojaan. Tästä tentissä olisi pakko selvitä kunnialla, mikäli aikoi saada ryhmänohjaajan pätevyyden!

Viimein opettaja saapui luokkaan. Hän katseli hetken pulpeteissaan jännittyneinä istuvia oppilaitaan. Sitten hän kävi lyhyesti läpi kurssin rakenteen ja tärkeimmät tavoitteet. Näiden perusteella oppilaiden vastauksia tultaisiin nyt pidettävällä tentillä arvioimaan.

Osa opettajan mainitsemista asioista oli kaikille tuttuja. Joukossa oli kuitenkin myös sellaisia, joita ei ollut käsitelty oppitunneilla. Niinpä eräs oppilaista keskeytti opettajan ja huomautti, että on vaikea vastata asiasta, jota heille ei ollut oppitunneilla opetettu.

Opettaja kuittasi vastalauseen huomauttamalla, että vaikka asiasta ei olisi tunnilla erikseen kerrottu, niin oppikirjassa siitä oli joka tapauksessa kerrottu, joten kaikkien pitäisi kyllä osata vastata myös sellaisiin kysymyksiin.

Seuraavaksi opettaja otti laukustaan koepaperit. Hän jakoi ne pulpeteille niin, että päällä oli valkoinen takasivu. Samalla hän sanoi, ettei kysymyksiä saa kääntää näkyviin, ennen kuin kaikki ovat saaneet paperin, ja hän antaa siihen luvan.

Kun oppilaat käänsivät paperin ympäri, he totesivat olevansa pulassa. Tästä tentistä selviäminen tulisi olemaan erittäin vaikeaa, ellei peräti mahdotonta.

Paperia tarkemmin tutkiessaan oppilaat hämmästyivät. Jokaisen kysymyksen perään oli kirjoitettu valmiiksi myös vastaus. Kysymysten ja vastausten jälkeen sivun alareunassa oli lisäksi teksti:

”Olet saanut tästä loppukokeesta täydet pisteet, koska vastauksesi kaikkiin kokeen kysymyksiin on täysin oikein. Läpäisit tämän vaikean tentin vain siksi, että vaativien kysymysten laatija on vastannut niihin sinun puolestasi. Niinpä sillä, miten paljon olit itse lukenut, valmistautunut ja ponnistellut, ei ollut mitään osuutta täydelliseen lopputulokseesi.”

Kun oppilaat olivat ennättäneet lukea kysymysten ja vastausten perässä olleen hämmentävän viestin, he jäivät epäuskoisina tuijottamaan opettajaa. Voiko tällainen olla totta? Mistä tässä oikein on kysymys?

Opettaja nousi pöytänsä takaa ja kiersi luokassa. Hän kysyi jokaiselta oppilaalta, millaisen arvosanan hän oli saanut? Vastauksen kuultuaan hän teki jatkokysymyksen: ”Ansaitsitko sinä sen? Saitko sen omien ponnistelujesi takia vain pelkästä armosta?”

Palattuaan pöytänsä taakse opettaja sanoi:

”Koko kurssin tärkein tehtävä on ollut opettaa teille, että te saatte olla Jumalan työtovereina yksin armosta. Muistakaa siksi olla armollisia kaikkia niitä kohtaan, jotka Jumala tulee kohdallenne antamaan.

Älkää hakatko heitä päähän Raamatulla, sillä he eivät ole teidän vihollisianne. Älkää ahdistelko heitä syyttelyllä tai väittelyllä, sillä sen he osaavat jo ilman teidän apuannekin. Kuunnelkaa, auttakaa, rohkaiskaa ja opettakaa heitä kärsivällisesti. He ovat teidän rakkaita sisarianne ja veljiänne.

Kaikki ihmiset, joita kohtaatte, joutuvat elämässään tilanteisiin, joihin he eivät tiedä vastauksia. He tekevät virheitä, kompastelevat ja lankeavat synteihin samalla tavalla kuin myös jokainen teistä.

Meidän kaikkien ainoana toivona on se, että hän, joka on meille elämän vaikeine kysymyksineen antanut, on itse kirjoittanut meille taivaan elämän kirjaan myös oikeat vastaukset. Sen hän on tehnyt Jeesuksen tähden yksin armosta, ’jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän’. (Joh. 3:16)

Rakkaat ystävät, itsekin armahdettuina teidän tulee Paavalin tavoin vedota haltuunne uskottuihin ihmisiin: ’ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!’ (1. Kor. 6:1)

Opettajan lopetettua luokassa oli pitkään aivan hiljaista. Tätä loppukoetta oppilaat eivät tulisi koskaan unohtamaan.

Armorikasta päivää, rakas ystäväni!