Joskus Facebook kutsuu meitä julkaisemaan sivullamme oman vauvakuvamme. Toisinaan riittää, kun kuva on vähintään 15 vuotta vanha. Välillä lataamme sivuillemme kilpaa kuvia kukista tai aterioistamme. Innolla kerromme myös erityisistä ilonaiheistamme. Yhtä somen kansanliikettä kuitenkin vielä odotan.
Koska päätämme, ettemme puhu ainakaan viikkoon kenestäkään pahaa? Milloin koittaa se päivä, jolloin emme ilkeile kommenteissamme, vähättele toisten tekemisiä, ole tylyjä kyselijöille? Miten some mahtaisi muuttua, jos me emme olisi niin kovin täynnä itseämme ja erinomaisuuttamme?
Jos me ottaisimme todesta Jeesuksen kehotuksen rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme, kaikki voittaisivat. Mielensä pahoittajien määrä romahtaisi. Totuuden torvet ja besserwisserit puolestaan korjaisivat kerralla itsestään antamaansa ikävää, luotaantyöntävää ja helposti kaveruudesta pois sulkemiseen johtavaa kuvaa.
Jeesus lähestyi kohtaamiaan ihmisiä tuomitsemisen ja syntejä sormella osoittamisen sijasta kysymysten ja keskustelun avulla. Evankeliumeista löytyy Jeesuksen keskusteluja avanneita ja uteliaisuutta herättäneitä kysymyksiä peräti 183 ja jatkokysymyksiä huikeat 307 kappaletta. Silti kukaan ei voi väittää hänen lepsuilleen, katsoneen asioita sormien läpi tai pitäneen totuutta suhteellisena asiana.
Uskon, että Jeesuksen tekniikka toimisi erinomaisesti myös somessa ja netin keskustelupalstoilla. Tuloksena olisi kiukuttelun ja tölvimisen sijasta rakentavaa vuorovaikutusta, tuoreita näkökulmia, hedelmällisiä keskusteluja ja jopa uusia ystäviä. Kannattaisiko kokeilla? Pystyisimmekö me siihen viikon tai edes yhden päivän ajan?
Jos uskaltaudumme moiseen seikkailuun, tuloksena voi hyvinkin olla ennen näkemättömän suuri ihmissuhteiden ja Internetin käytön vallankumous.