Netti ja Face Book ovat täynnä materiaalia Gazan saarrosta, yrityksistä sen murtamiseksi ja ennen kaikkea Israelin osuudesta tapahtumiin.
Mediassa käynnissä olevan keskustelun taso ei ole ollut kaksinen. Kannanotot ovat perustuneet enemmän ennakkoasenteisiin kuin tosiasioihin. Henkilöt, jotka eivät ole koskaan käyneet Israelissa, Länsirannalla tai Gazassa, ovat taustoja tuntematta tai niitä ainakaan kertomatta kirjoittaneet sydäntä särkeviä artikkeleita sorrosta, kurjuudesta ja ihmisoikeuksien polkemisesta.
Kurjuutta ja pelkoa on noilla alueilla varmasti aivan oikeasti, mutta tasapuolisuuden vuoksi olisi syytä kertoa myös sen syyt. Siviileitä ihmiskilpinä käyttävän, raketteja Israelin kaupunkeihin jo vuosia jatkuvasti ampuneen ja rautanyrkillä muita palestiinalaisia hallitsevan Hamasin osuus on näistä kannanotoista yleensä tyystin "unohtunut".
Kovin tarkoitushakuista asioiden tulkintaa on myös tilanteen vertaaminen Daavidiin ja Goljatiin. Ainakin silloin, kun Daavidilla yritetään kuvata palestiinalaisia ja Goljatilla Isrelin tehokasta armeijaa. Todellisuus on tässäkin jotain aivan muuta. Arabeilla on yli kaksikymmentä valtiota pääkaupunkeineen, öljykenttineen ja luonnonrikkauksineen. Israelin valtio on vain yksi prosentti (1%) niiden pinta-alasta.
Ottamatta mukaan koko muslimimaalilmaa ja tyytymällä vain vertailuun Israelin rajanaapureiden kanssa tulos on tällainen: Israelin väkiluku on 7,3 miljoonaa, josta juutalaisia 76,4%, muslimeja 16% ja kristittyjä 1,7%. Syyrian väkiluku on 22 miljoonaa (muslimeja 90%, kristittyjä 10%), Libanon 4,1 miljoonaa (muslimeja 59%, kristittyjä 39%), Jordania 6,4 miljoonaa (muslimeja 92%, kristittyjä 6%) ja Egypti 80,4 miljoonaa asukasta (muslimeja 90%, koptikristittyjä 9% ja muita kristittyjä 1%). Kuka siis on Daavid ja ketkä Goljatteja?
Yleisönosastojen ja netin keskustelupalstojen kohdalla tällaisen kevyin perustein ja kolmannen käden tietoihin pohjautuvan argumentoinnin vielä ymmärtää. Rivien välistä voi usein nimittäin lukea kirjoittajan henkilökohtaisia asenteita, pelkoja, turhautumista ja vihaa.
Surullisempaa on se, että myös niin sanottu laatumedia, suuret lehti- ja televisiotalot sortuvat samanlaiseen "tasapuolisuuteen". Kun seuraa netissä olevien uutissivujen tekstejä, oppii nopeasti tunnistamaan tiettyjen toimittajien kädenjäljen. Sanavalinnat oheisviesteineen valikoituvat sen mukaan, kuka kulloinkin sattuu olemaan työvuorossa.
Suurimman pettymyksen koin henkilökohtaisesti, kun posti toi tuoreen Suomen Kuvalehden. Sen pääkirjoituksessa ja sisäsivujen teksteissä oltiin niin syvällä yksipuolisuuden ja sinisilmäisen maailmanparantamisen suossa, että peruutin välittömästi tilaukseni. Olin ollut kestotilaajana ties miten monien vuosien ajan, mutta enää en sitä halua olla.
Ratkaisulleni löytyvät henkilökohtaisen pettymykseni lisäksi myös raamatulliset perusteet:
"Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat" (Psalmi 1:1 vuoden 1933/38 käännöksen mukaan)
Kannattaa siis katsoa, keiden "neuvossa" tietonsa ja asenteensa omaksuu ja millaisessa seurassa oleilee...