Oikeutta eläimille – yhdistys on julkaissut tammikuun ajaksi Vegaanihaaaste -kampanjan. Tarkoituksena on saada ihmiset kokeilemaan ruokavaliota, jossa vältetään kaikkea eläinperäistä ruokaa kuten lihaa, kalaa, kananmunia ja maitoa sekä niistä tuotettuja ruokia.
Aamulehti tarttui haasteeseen tekemällä aiheesta ison jutun. Siinä haastateltiin mm. Katariina Romppaista, jonka sanat liitin oheiseen kuvaa: ”Jauhelihallakin on joskus ollut katse”
Jäin pitkäksi aikaa miettimään noita sanoja. Jostain muistini sopukasta niiden seuraksi nousivat Mahatma Gandhin sanat: ”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.”
En ole vegaani, eikä minusta taida sellaista koskaan tullakaan. Syön joskus lihaa ja pidän tavattomasti lohikeitosta ja muista hyvistä kalaruuista, aivan erityisesti paistetuista silakoista. Tästä huolimatta molemmat sitaatit ovat minulle hyvin tärkeitä. Eikä niiden välillä tarvitse olla ristiriitaa.
Sen todistamiseksii liitän tähän vielä kolmannen sitaatin rakentamaan siltaa kahden ensimmäisen välille. Sen on sanonut eräs hyvä ystävämme, joka kasvattaa lehmiä, hevosia, lampaita, kanoja, ankkoja ja joskus myös vuohia. Hän rakastaa eläimiään ja pitää niistä tavattoman hyvää huolta.
”Niillä kaikilla on hyvä elämä”, hän sanoi. ”Niin hyvä kuin ikinä mahdollista, eikä siihen elämään sisälly kuin yksi huono päivä. Se on se päivä, jolloin niiden elämä päättyy mahdollisimman lempeällä tavalla.”
Kansakunnan sivistyksen tasoa ei mitata sillä, miten paljon me ihastelemme Facessa suloisten kissan- ja koiranpentujen kuvia, kiinalaisia pandoja tai television luonto-ohjelmia. Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään lemmikkeinä, raviradoilla, navetoissa, eläinkuljetuksissa ja teurastamoissa. Se näkyy kyvyssä oivaltaa, että jauhelihallakin on joskus ollut kaunis ja lempeä katse.
-----
Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. (Psalmi 36:7-8)