Jumala maatamme varjelkoon

Puheeni Sammaljoen kirkon sankarihaudoilla aamulla kello 9 alkaneen jumalanpalveluksen ja seppeleen laskun yhetydessä:

---------- 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, arvoisat 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivän viettäjät,

Maassamme vierailevat ulkomaalaiset hämmästelevät usein meidän tapaamme juhlia itsenäisyyttämme. Eikö itsenäisyys ole hyvä ja iloinen asia, he kysyvät. Miksi suomalaisten itsenäisyyden juhlinnasta puuttuu riehakas meno ja räiskyvä ilonpito? Miksi kaikki on täällä niin vakavaa ja juhlallista?

Vastaus tuohon kysymykseen löytyy sankarihautasumailtamme. Itsenäisyydestämme on maksettu niin kova hinta, että siihen on voi vastata vain kiitollisuudella ja kunnioittamalla niitä, jotka ovat maksaneet itsenäisyydestämme suurimman hinnan.

Kun kansamme vapaus ja itsenäisyys olivat uhattuina, suomalaiset olivat yhtenäisenä kansana valmiita suuriin uhrauksiin sekä rintamalla että kotirintamalla. Yrjö Jylhän runosäe kuvaa erinomaisesti sitä päättäväisyyttä, mitä tuolloin osoitettiin ylivoimaiselta tuntuneen tehtävän edessä:

 

Mitä vannottiin, se pidetty on,

yli päämme kun löi tulilaine;

ja rinnalla tuntomme tuomion

muu kunnia meille on arvoton,

katinkultaa kiitos ja maine.

Sotavuosina yli 95 000 suomalaista menetti henkensä ja yli 200 000 haavoittui. Sammaljoen hautausmaan sankarihaudat kertovat meille koskettavalla tavalla vapautemme kalliista hinnasta.

Tällä sankarihautausmaalla lepäävistä suurin osa oli hieman alle tai hieman yli 24-vuotiaita nuorukaisia.

Kaatuneista vanhin oli työmies Kalle Kustaa Vainionperä. Hän kuoli 41 vuoden ikäisenä sotilassairaalassa 2.3.1940 vain hieman yli viikko ennen Talvisodan päättymistä.  

Nuorin henkensä isänmaansa puolesta antaneista oli tilallisen poika Esko Eelis Viikari. Hän kaatui Äyräpään ankarissa taisteluissa 8.7.1944 vasta 19 vuoden ikäisenä.

Sodasta eivät joutuneet maksamaan kovaa hintaa ainoastaan rintamalla olleet sotilaat ja heidän perheensä. Sota koetteli ankaralla kouralla koko kanssamme.

Sodan päätyttyä maassamme oli 30 000 sotaleskeä ja 50 000 sotaorpoa.

Lopulliselle evakkotielle oli joutunut lähtemään 450 000 suomalaista,11 % kansasta, nykyväkilukuun suhteutettuna lähes 600 000 kansalaista. Heidät kaikki oli asutettava uudelleen.

Arvoisa seppeleenlaskuun osallistuva väki,

Tänään jokainen meistä voi tehdä itselleen tärkeän kysymyksen: Mitä itsenäisyys merkitsee minulle? Mitä minä olen valmis tekemään maani puolesta? Kuinka minä voisin puolestani olla turvaamassa rauhan ja itsenäisyyden säilymistä myös tuleville sukupolville?

Isämme, veljemme ja isoisämme joutuivat ase kädessä torjumaan uhkaa, joka kohdistui maahamme ja sen itsenäisyyteen.

Me elämme nyt rauhan aikaa, mutta emme uhkakuvista vapaata aikaa. Lähes päivittäin media välittää meille uutisia eri puolilla maailmaa kytevistä sodanuhan pesäkkeistä. 

Myös uudet median ja viestinnän keinot pyrkivät horjuttamaan itsenäisten valtioiden sisäistä tasapainoa, kansalaisten yhteishenkeä ja päättäväisyyttä.

Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg nimesi eilen eduskunnan 100-vuostisjuhlassa kansamme suurimmaksi turvallisuushaasteeksi lähialueemme erittäin aktiivisen sotilaallisen toiminnan. Toiseksi hän nosti verkkohyökkäykset ja kybertoiminnan. Kolmanneksi hän nimesi Pohjois-Korean.

Median ja Internetin sivuilla on koko ajan käynnissä hiljainen taistelu mielipiteistä, kansamme arvoista ja isiltä perittyjen juuriemme kestävyydestä.  Tuolla rintamalla meitä jokaista tarvitaan puolustamaan kotejamme, uskontoamme ja isänmaatamme.

Virren 408 sanat: ”Kunnian kruunua veltto ei voita, vaarat ne vaanivat vaeltajaa.”  sopivat hyvin meidän aikaamme.

Kristillisiä arvoja, avioliittoa ja perhettä haastetaan monelta suunnalta. Ilman aktiivisuutta ja isiltä perittyjen arvojen puolustamista kansamme on vaarassa menettää sen lujan pohjan, jolta ponnistaen vaikeudet ja taistelut on tähän asti yhdessä toimien ja rukoillen voitettu.

Arvoisa juhlaväki.

Palaan vielä vieressämme oleviin sankarihautoihin.  Ne nostavat mieleeni kuvan, jonka voi nähdä vain sydämellä. Pyydän saada jakaa kanssanne tuon kuvan.

Kun me osallistumme messussa Herran Pyhälle Ehtoolliselle, me polvistuimme alttarin kaarelle. Me voimme nähdä siitä vain kirkon seinien sisäpuolella olevan osa. Kaari ei kuitenkaan pääty kirkon seinään.

Toisessa päässä alttaria me voimme sielumme silmin nähdä alttarin kaaren jatkuvan näkymättömänä tulevaisuuteen, missä sille aikanaan tulevat polvistumaan kaikki meidän lapsemme, lapsenlapsemme ja muut jälkeemme tulevat ja yhteiseen ehtoollispöytään saapuvat.

Kaaren toinen pää, jota me emme liioin voi ajallisilla silmillämme nähdä, jatkuu menneisyyteen, halki kaikkien sukupolvien aina siihen hetkeen, jolloin Jeesus vietti ehtoollista opetuslastensa kanssa.

Tuolla kaaren osalla ovat ehtoollispöydässä mukanamme poisnukkuneet isämme, äitimme, isoisämme ja isoäitimme, sukulaisemme ja ystävämme sukupolvipolvi sukupolvenpolven jälkeen.

Tuolla ehtoollispöydän näkymättömällä kaarella ovat mukana myös kaikki ne, jotka nyt lepäävät kirkkomme sankarihaudoissa.

Sillanpään marssilaulussa asia todetaan karun sotilaallisesti: Kumpujen kätköistä mullasta maan isät katsovat poikiaan.

Arvoisat itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa viettävät ystävät,

Päätän puheeni presidentti Kyösti Kallion Talvisodan aikana 6.12.1939 pitämään rukoukseen, johon pyydän teitä kaikki sydämissänne hiljaa yhtymään:

Rukoilkaamme,

”Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme Sinua: Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.

Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulivat kansamme ylle ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkiolentoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivän sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.

Herra sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra armahda meitä.

Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi.

Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.

Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi, siihen me uskomme. Armahda meitä!

Aamen

Hyvää yhteistä 100-vuotispäiväämme, ystävät. Siunatkoon hyvä Jumala armossaan ja rakkaudessaan maatamme ja kansaamme myös tulevina vuosina!

Kohottakaamme kolminkertainen eläköön-huuto

100-vuotiaalle Suomellemme!

-----------  

(.... ja kylläpä kajahtivan komeina eläköön-huudot sammaljoen kirjon hautausmaan ja kaatuneiden muistomerkin vieressä!)