”Juuri tällaisia hetkiä varten joulu on meille annettu!”

Elettiin vuotta 1939. Joulu oli tulossa. Marraskuun viimeisenä päivänä vihollinen oli hyökännyt maahamme. Perheen isä oli kutsuttu rintamalle taistelemaan maamme vapauden puolesta. Helsinki sekä myös monet muut kaupunkimme olivat joutuneet ankarien pommitusten kohteiksi.

Nuori vaimo oli lähtenyt lasten kanssa pommituksia pakoon maalle vanhempiensa luo. Hän teki lastensa ja omien vanhempiensa kanssa jouluvalmisteluja. Joulukuusi haettiin ja koristeltiin. Kaikki olisi pian valmiina suurta juhlaa varten.

Kynttilöitä ikkunalle asetellessaan nuori vaimo huomasi kirkkoherran olevan tulossa pihatiellä kohti taloa. Naisen käsi pysähtyi kesken liikkeen. Hänen sydämensä alkoi takoa kiivaasti. Tuohon aikaan kirkkoherran vierailut merkitsivät lähes poikkeuksetta huonoja uutisia. Pappien raskaana tehtävänä oli kiertää viemässä taloihin suruviestejä taisteluissa kaatuneista.

Kirkkoherran astuttua tupaan nuori vaimo sai kuulla, että hänen miehensä oli kaatunut Kannaksella käydyissä ankarissa taisteluissa kotinsa ja isänmaansa puolesta. Rakas aviomies ja pienten lasten huolehtiva isä ei enää koskaan palaisi kotiin. 

Vanhempiensa tukemana nuori vaimo sai juuri ja juuri kerrottua raskaan uutisen lapsilleen. Sen tehtyään hän ryntäsi yläkerran pienen kamarin yksinäisyyteen itkemään hillittömästi.

Nuoren vaimon vanhemmat katsoivat järkyttyneinä ja neuvottomina toisiaan. Siten he sanaakaan sanomatta alkoivat kuin yhteisestä sopimuksesta riisua iloisia ja kirkkaanvärisiä koristeita pois joulukuusesta. Lopuksi he kantoivat kuusen ulos tuvasta.

Kun nuori vaimo pitkän ajan kuluttua palasi alakertaan, hän näki kuusen kadonneen tutusta paikastaan sekä tyhjät ikkunalaudat ja kaapinpäällykset. Hän kääntyi vanhempiensa puoleen ja sanoi: ”Äiti, mitä te olette tehneet?”

”Me ajattelimme isän kanssa, että näin hirveiden uutisten ja suuren surun keskellä joulun viettäminen tavalliseen tapaan olisi jotenkin sopimatonta,” äiti vastasi.

”Voi äiti,” nuori vaimo huudahti. ”Hakekaa joulukuusi ja koristeet takaisin. Juuri tällaisten hetkien takia joulu on meille annettu!

Lupaus joulusta löytyy jo Vanhasta testamentista Jesajan kirjan 7. luvun jakeesta 14. Siinä profeetta Jesaja paljastaa, mitä varten joulu on meille annettu: "Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel."

Nimi Immanuel tarkoittaa "Jumala on kanssamme". Jeesus on "Jumala kanssamme", hänessä Jumala on kanssamme elämämme kaikissa tilanteissa. Kaikkivaltias Jumala on kanssamme jo pienessä seimessä makaavassa Jeesus lapsessa. 

Tämä suuri uskon salaisuus on niin tärkeä, että Jesajan sanat toistetaan Uudessa testamentissa Matteuksen evankeliumin 1. luvussa. Puhutellessaan Joosefia, joka oli morsiamensa raskauden takia menettänyt mielenrauhansa, enkeli sanoo:

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.

Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel - se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.” (Mattt.1:20-23)

Pihlavassa järjestämämme Seimipolun yli sata erilaista jouluseimiasetelmaa tarjosivat monta erilaista polkua seimen lapsen luo. Seimen luo oli tehty polkuja eri kansoista, eri kulttuureista ja eri elämäntilanteista. Polkuja Jeesuksen seimen äärelle taivallettiin ilon ja surun keskeltä, rikkaiden ja köyhien asunnoista.

Vanha sanonta toteaa, että kaikki tiet vievät Rooman. Ehkä niin on. Taivaaseen vie kuitenkin vain yksi tie. Ainoa tie kotiin rakastavan Isän luo löytyy yksin Jeesuksen seimen ääreltä.

Astu, ystävä, rohkeasti seimen ääreen. Pysähdy, hiljenny ja sulje pois mielestäsi kauppojen joulumusiikit, lahjalistat, hälinä ja kiire.

Katso seimen lapseen. Hän, samaan aikaan pieni lapsi ja kuninkaiden Kuningas, ihminen ja Jumala on syntynyt juuri sinun varten.

Mestari Eckhart toteaa omassa joulusaarnassaan, että vaikka Jumala syntyisi tuhat kertaa Betlehemissä, sillä ei olisi mitään merkitystä, ellei Isän Sana synny meidän ihmisten sydämissä. Siksi seimen lapsi haluaa syntyä joka joulu uudelleen myös sinun sydämeesi.

Katso rohkeasti häneen, avuttomaan lapseen, jota halveksitut paimenetkin uskalsivat lähestyä.

Katso rohkeasti häneen, jota idän viisaat kuninkaatkin kumarsivat nöyrinä ja palvoen.

Katso häneen täynnä luottamusta ja kiitosta. Katso Jumalaa, joka oli valmis syntymään ihmiseksi seimen oljille halpaan talliin sovittaakseen kuolemallaan sinunkin syntisi ja avatakseen kaikille häneen turvautuville tien luokseen taivaan kotiin.

Siunattua Vapahtajamme Jeesuksen syntymäjuhlaa sinulle, rakas ystäväni!