”Kokemustemme myötä meistä tulee vaateliaita ja järkeviä. Kun näin käy, menetämme samalla kykymme luoda ja unelmoida. Vartumme aikuisiksi ja jätämme taaksemme sisällämme olevan lapsen. Meistä tulee tylsiä ja samalla luovumme lahjasta uskoa unelmiimme.
Elämän ei tarvitse olla niin vakavaa eikä meidän niin todellisuudentajuisia, puhumattakaan että muiden odotukset sanelisivat käyttäytymisemme.
Minua usein hymyilyttää kun näen aikuisen käyttäytyvän syyttä suotta typerästi, koska tiedän, että hän on aivan varmasti unelmiensa vallassa onnellinen, mutta ei uskalla tehdä siitä totta.
Muistele pakkilaatikosta tehtyä leikkiautoa, lakanoista kyhättyä palatsia ja pahvista saksittua olympiamitalia. Istu hiljaa ja katsele mielikuvitusleikkejä leikkiviä lapsia ja mieti oletko maksanut aikuisuudesta aivan liian kovan hinnan.”
Kokki-Jussin mainiolla sivustollaan julkaisema tarina osuu maaliin myös puhuttaessa hengellisistä lapsista ja aikuisista. Lapsenusko on avointa, uteliasta ja luottavaista. Jeesuksen juuri Vapahtajakseen oivaltaneen usko on täynnä iloa, innostusta ja halua seurata omaa Hyvää Paimentaan.
Miksi uskossa kasvaminen ja aikuistuminen niin usein merkitsee kuivettumista, oppirakenteisiin takertumista, toisten uskon aitouden epäilyä ja oman seurakuntalauman sisälle linnoittautumista? Miksi toisessa seurakunnassa uskoon tullut on väärällä tullut uskoon väärällä tavalla ja tarvitsee ensimmäiseksi parannuksentekoa harhaopeista? Eikö Jeesus olekaan yhteinen? Emmekö me kaikki hänen laumaansa kuuluen olekaan matkalla samaan taivaaseen?
Kun lapsi tapaa uudella paikkakunnalla puistossa muita lapsia, yhteinen leikki käynnistyy nopeasti. Hetkessä kaikki ovat samaa iloista joukkoa.
Kun aikuinen tapaa toisen seurakunnan tai kirkkokunnan väkeä, Jeesuksen mainitsema lasten kaltainen tapa on ryhtyä heti yhdessä ylistämään ja kiittelemään Jeesusta, joka on kaikki samalla tavalla lunastanut ja luoksensa vetänyt. Tuon yhteisen ja riemullisen alun jälkeen voi käydä niin, että uusien sisarien ja veljien seurassa opillinen vikoilu ja toisella tavalla uskoaan todeksi elävien syyttely unohtuvat tyystin.
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. (Matt.18:2-4)
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. (Room.14:4)