Pieni poika leikki hiekkalaatikolla. Hänellä oli muovisia kuorma-autoja, punainen ämpäri sekä pieni keltainen lapio. Poika oli tekemässä autoilleen hiekkakasaan maantietä. Keltainen lapio heilui ahkerasti, kun hän siirsi ämpärillään ylimääräistä hiekkaa pois suunnittelemansa tien linjalta.
Kun poika ryhtyi kaivamaan tielleen tunnelia, hänen lapioonsa osui kiveen, joka oli ollut piilossa hiekan alla. Poika katseli sitä hetken hämmästyneenä. Sitten hän päätti siirtää kiven pois hiekkalaatikosta.
Ensin poika kaivoi hiekan pois kiven ympäriltä. Kun kivi oli kokonaan näkyvissä, poika yritti työntää sitä käsillään. Kivi ei liikahtanutkaan. Poika mietti hetken, kävi selälleen makuulle ja yritti saada kiven liikahtamaan työntämällä sitä jaloillaan. Nyt kivi liikahti ja siirtyi vähitellen lähemmäksi hiekkalaatikon reunaa.
Viimein kivi nojasi hiekkalaatikon laitaa vasten. Väsyneenä ja kaikkensa yritettyään poika tajusi, etteivät hänen voimansa riittäneet kiven nostamiseen laatikon reunan yli. Uupuneena ja pettyneenä hän purskahti itkuun.
Pojan isä oli koko ajan seurannut ikkunasta pojan puuhia. Kun isä näki poikansa luovuttavan ja alkavan itkeä, hän kiiruhti pojan luo. Hän sanoi pojalleen:
”Poikani, mikset ota avuksi kaikkia käytössäsi olevia voimia?”
”Isä, minä yritin kaikin voimin. En saanut kiveä pois hiekkalaatikosta, vaikka käytin viimeisetkin voiman rippeeni!” poika vastasi kyyneleiden valuessa hänen poskillaan.
”Ei, et sinä käyttänyt,” isä sanoi lempeästi. ”Sinä et turvautunut kaikkiin voimiin, jotka sinulla olisi ollut käytettävissä. Sinä et pyytänyt minulta apua.” Tämän sanottuaan isä kumartui ja nosti hiekkalaatikosta pois kiven, joka oli ollut hänen pienelle pojalleen aivan liian suuri ja raskas.
Me suomalaiset olemme syntyneet omillaan pärjäämisen Ei tartte auttaa! -kulttuuriin. Harvaan asutussa ja pitkien välimatkojen maassa on ollut pakko pärjätä omillaan. Kun jopa naapurit ovat olleet pitkien matkojen takana, muuta vaihtoehtoa ei ole ollut.
Vielä tänäänkin me yritämme helposti rakentaa elämäämme omien voimiemme varaan. Omat voimat, oma terveys, oma viisaus, omat taidot, omat rahat ja oma asema ovat kuitenkin näinä aikoina osoittautuneet tukipilareiksi, jotka huojuvat uhkaavasti.
Raamattu tarjoaa omavoimaisuuden harhaan hyvän lääkkeen. Psalmin 55 jakeessa 23 omavoimaisuuteen sairastuneita neuvotaan: ”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen.” (Psalmi 55:23)
Miten tuota kehotusta voisi noudattaa käytännössä?
Jumalan meille antama hätänumero kerrotaan Psalmin 50 jakeessa 15: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. (Psalmi 50:15)
Vanha testamentti kertoo, että tuo Jumalan hätänumero 5015 oli ahkerasti käytössä. Eräs Jumalan hätänumeroon usein turvautuvista oli kuningas David, joka oli myös ahkera psalmirunoilija.
David ei sano, että ei tartte auttaa. Hän ei väitä pärjäävänsä omilla voimillaan. Kaikissa elämänsä tilanteissa hän turvautui epäröimättä ja avoimesti Jumalan apuun.
Psalmissa 56 Daavid huudahtaa: ”Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun.” (Psalmi 56:4) Psalmissa 18 hän kertoo, mihin tämä mahtava hallitsija ja sotajoukkojen ihailtu johtaja itse turvautui: ”Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.” (Psalmi 18:2-3)
Kun sinä turvaudut Jumalan hätänumeroon 5015, olet paljon paremmassa asemassa kuin kuningas David. Lähestyessäsi Jumalaa sinun rinnallasi seisoo Jeesus, joka on antanut sinulle oikeuden kutsua Jumalaa Isäksesi. Jeesuksen synnin ja kuoleman orjuudesta lunastettuna Jumalan rakkaana lapsena voit turvallisin mielin kääntyä taivaallisen Isäsi puoleen. Voit tehdä niin aina, kun omat voimasi, viisautesi ja mahdollisuutesi tuntuvat kovin vähäisiltä.
Tämän päivän matkallesi haluan antaa sinulle evääksi ja matkasauvaksi Filippiläiskirjeen 4 luvun jakeet 6 ja 7: ”
”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:6-7)
Siunausta, iloa ja rauhaa päivääsi, kalliisti lunastettu ystäväni!