Kaikki pystyvät kritisoimaan,  vain harva tekemään

Nuori taiteilija oli ollut kuuluisan taidemaalarin oppilaana. Nyt hänen opintonsa olivat päättyneet. Esitelläkseen taitojaan suurelle yleisölle hän asetti maalauksen esille vilkkaaseen katujen risteykseen. Tarjotakseen samalla ihmisille mahdollisuuden esittää maalauksesta mielipiteitään hän asetti sen viereen kyltin:

”Olen nuori taiteilija ja haluan kehittyä yhä paremmaksi. Jos huomaat maalauksessani jonkun korjausta kaipaavan asian, niin merkitse siihen kohtaan pieni ruksi.”

Kun nuori taiteilija seuraavana päivä palasi takaisin, koko maalaus oli pienten ruksien täyttämä. Nuori taiteilija sieppasi maalauksen kainaloonsa ja ryntäsi järkyttyneenä opettajansa luo. Kerrottuaan hänelle saamastaan murskaavasta arvostelusta nuori taiteilija nyyhkytti: ”Parempi, että lopetan maalaamisen. Ei minusta ole taiteilijaksi!”

Opettaja keskeytti hänen valituksensa: ”Todistan sinulle, että olet väärässä. Sinusta voi vielä kehittyä todellinen mestari.” Sitten opettaja antoi nuorelle taiteilijalle tehtäväksi valmistaa uusi maalaus. ”Kun maalauksesi on valmis, niin tuo se minulle”, opettaja lopetti.  

Muutaman päivän päästä nuori taiteilija palasi maalaus mukanaan opettajansa luo. Opettaja otti maalauksen ja katsoi sitä hyväksyvästi. Sitten he lähtivät yhdessä taulu mukanaan kadunkulmaan, missä ensimmäinen maalaus oli ollut nähtävänä.  Asetettuaan teoksen näkyvälle paikalle mestari kirjoitti sen oheen viestin:

”Olen nuori taiteilija ja haluan kehittyä yhä paremmaksi. Laitan oheen pensselin ja värejä.  Jos huomaat maalauksessani jonkun kohdan, joka pitäisi maalata paremmin, niin pyydän sinua maalaamaan kyseisen kohdan uudelleen.”

Kun opettaja ja nuori taiteilija seuraavana päivänä palasivat paikalle, tauluun ei ollut ilmestynyt ainuttakaan pensselinvetoa.

”Näetkös nyt, on paljon helpompi kritisoida kuin tehdä korjauksia”, opettaja sanoi. ”Arvostelijoita löytyy aina runsaasti. Niitä, jotka osaavat tehdä asiat paremmin, tapaa hyvin harvoin.”

Kritisoiminen on helppoa. Kuka tahansa voi moittia toisen ihmisen suoritusta, vaikka ei pystyisi itse edes samaan. Niinpä kielteisen palautteen antajia löytyy aina runsaasti.

Kannustajia, rohkaisijoita ja kiitoksen antajia on paljon vähemmän.

Mistä tällainen kielteisyyden ja kireyden ilmapiiri on ihmisiin pesiytynyt?

Yksi syyllinen on elintasokilpailu. Lapsuudesta lähtien me kilpailemme korkeammista arvosanoista, paremmista opiskelupaikoista ja kovapalkkaisemmista työpaikoista. Oma osaaminen ja pätevyys on osattava ja uskallettava nostaa esille. Ellei muuten niin käyttämällä apuna kyynärpäitä sekä toisten vähättelyä, arvostelemista ja painamista.

On toki eräs, joka huomaa jokaisen virheemme. Jumala näkee kaiken jopa ajatuksiamme ja sisintämme myöten. Häneltä ei pieninkään syntimme, ei edes valkoinen valheemme jää huomaamatta.

Eikä Jumala ole pilven reunalla istuva leppoisa vanhus, joka katselee tekojamme ja tekemättä jättämisiämme sormiensa läpi. Pyhälle Jumalalle pienimmätkin rikkomuksemme ovat kauhistus. Kaikki ne ovat tuomion, rangaistuksen ja iankaikkisen kuoleman ansaitsevia.

Miten tämän kanssa sopii yhteen se, että Raamattu yhä uudelleen ja uudelleen sanoo: Jumalan olevan laupias ja armahtavainen?

Jumalan laupeuden ja armollisuuden ylistys löytyy jo Vanhan testamentin teksteistä Mooseksen kirjoista (esim. 2.Moos.34:6), psalmeista (esim. Ps. 86:15, 103:8, 145:8) ja profeetoista (esim. Neh.9:17 ja 31, Joel 2:13, Joona 4:2).

Vanhan testamentin raamatunkohdissa Jumalan laupeuden ja armollisuuden ehtona oli synnin hylkääminen ja Jumalan luo palaaminen sekä hänen käskyjensä noudattaminen. Laupeus ja armo tarkoittivat mahdollisuutta tehdä parannus ja hylätä väärät tiet.

Uuden testamentin teksteissä Jumalan laupeus ja armollisuus saavat uuden tärkeän merkityksen. Jeesuksen tähden Jumalan laupeus ja armollisuus eivät enää perustukaan ihmisen omiin ponnisteluihin.

Sen, mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumala ainoassa Pojassaan tehnyt jokaiselle hänen puoleensa kääntyvälle mahdolliseksi. Jeesus maksoi ristillä kuollessaan koko maailman kaikkien aikojen ihmisten syntivelan.

Armo ei siis ole ehdollinen. Kaikki on maksettu. Kaikki on anteeksiannettu. Synnit on sovitettu. Kuolema on voitettu ja ovi taivaallisen Isämme luo avattu.

Jokaiselle ihmiselle, myös sinulle ja minulle on tarjolla pelastus ja iankaikkinen elämä. Eräs Raamatun tunnetuimmasta jakeista on Joh.3:16. Sitä kutsutaan usein pienoisevankeliumiksi.

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:16)

Tuo tärkeä jae on kuin lentokentän lähtöhallin kuulutus, joka ilmoittaa koneen olevan pian lähdössä. Jos kädessäsi ja sydämessäsi on tuo evankeliumi, voit astella turvallisin mielin lähtöportille.

Runsaasti Jumalan lohdutusta ja rohkaisua elämääsi, rakas ystäväni!