Joulukuussa 1990 Hangon vesillä sattui merionnettomuus. Puskijaproomu, joka oli 166 metriä pitkä, kaatui kovassa merenkäynnissä ylösalaisin kaataen myös sitä puskeneen hinaajan. Laivan sisätilat täyttyivät nopeasti vedellä, mutta laivan peräpäähän jäi ilmatasku, johon laivan konemestari ja yliperämies selvisivät kuin ihmeen kaupalla.
Miesten tilanne oli toivoton. Heillä oli ahtaassa pakopaikassaan vain taskulamppu ja hieman virvoitusjuomaa. Happi loppuisi pian tai konehuoneen höyryt veisivät heiltä tajunnan tai he hukkuisivat veden täyttäessä ennemmin tai myöhemmin myös tuon pienen onkalon.
Vesi nousi yhä ylemmäksi ja heidän jalkansa kastuivat jo. Silti he eivät menettäneet toivoaan, vaan alkoivat koputtaa laivan pohjaan uskoen, että ennemmin tai myöhemmin se tuottaisi tulosta.
Kun pelastajat saapuivat helikopterilla, tilanne näytti toivottomalta. Mitään pelastettavaa ei voinut enää olla.
Erään kokeneen sukeltajan tutkiessa alusta ja kävellessä pohjan päällä hän kuuli koputukset. Valonheittimien valossa, sotilashelikopterin leijaillessa yläpuolella tilannetta varmistamassa ja laivan keikkuessa kovassa aallokossa aluksen pohjaan leikattiin reikä, ja miehet pelastuivat.
Toivo selviytymisestä sai miehet jatkumaan kolkuttamista. Jos he olisivat toivottomina alistuneet monen mielestä varmaan kuolemaan, he eivät olisi selviytyneet.
Keskitysleireiltä on runsaasti vastaavia kertomuksia. Toivonsa menettäneet menehtyivät nopeimmin nälkään, uupumukseen ja tauteihin tai juoksivat itse sähköaitaan päästäkseen pois kurjuuden keskeltä. Hengissä selvinneitä yhdisti toivon säilyttäminen silloinkin, kun minkäänlaista toivoa ei näyttänyt olevan.
Toivo on yksi kolmesta kristillisen perinteen hyveestä: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1.Kor.13:13)
Raamatussa puhutaan paljon toivosta. Harva taitaa tietää, että sanonta: ”Niin kauan kuin on elämää, on toivoa” perustuu Saarnaajankirjan kirjan 9. luvun jakeeseen 4: ”Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa. Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona."
Salon kaupungissa on tällä hetkellä paljon toivottomuutta, kun Microsoft on päättänyt sulkea siellä olevan tehtaansa. Maanviljelijöillä on toivottomuutta, kun jatkuvat sateet ovat pilanneet sadon. Kreikassa on kokonaisen kansan tulevaisuus näyttää toivottomalta. Taloudellisten vaikeuksien lisäksi myös sairaudet ja ihmissuhteet ovat usein toivon ja toivottomuuden välisen kamppailun kenttiä.
Olipa sinun tilanteesi millainen tahansa ja näyttipä huominen miten toivottomalta tahansa, niin tee samalla tavalla kun hinaajan sisälle jääneet konemestari ja yliperämies: jatka kolkuttamista. Luota heidän laillaan Jeesuksen Matteuksen evankeliumissa antamaan kehotukseen: "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt.7:7)
Ihmissuhteiden toivon ja toivottomuuden välisestä taistelusta kertoo herkällä tavalla Tommy Tabermannin runo:
Kuinka monta löytyy maailmasta olkapäätä
ja kuinka monta kyynärpäätä?
Kumpia löytyy maailmasta enemmän:
Niitä, joihin nojata,
vai niitä joita pelätä?
Uskalla laskea olkapäät ja kyynärpäät,
omasikin.
Kumpia löytyy enemmän?
Kunpa maailmassa kerran
olisi olkapäitä edes yksi enemmän,
kuin kyynärpäitä!
Sitä toivo on,
se horjuen pystyssä pysyvä,
että silloin tällöin saa nähdä
kuinka kyynärpäästä äkkiä kuoriutuu olkapää.