Pastori piti puhetta. Hänellä oli kädessään kaunis pitkävartinen ruusu. Hän otti taskustaan sakset ja sanoi: ”Joskus Jumala joutuu karsimaan elämästämme sellaista, mikä ei ole hyväksi meille tai lähimmäisillemme.” Näin sanoessaan pastori leikkasi ruusun varresta pois pitkät piikit.
”Toisinaan Jumala joutuu karsimaan pois sellaistakin, mikä meistä näyttää aivan hyvältä ja mieluisalta,” pastori jatkoi leikaten pois lehden. Samalla tavalla leppoisasti jutelleen ja Jumalan toimintaa selostaen pastori leikkeli pois lehden toisensa jälkeen.
”Voi käydä myös niin, että meistä karsitaan jotain meille hyvin rakasta, sellaista, mistä me olemme olleet suorastaan ylpeitä,” pastori sanoi, kun ruususta oli jäljellä vain pitkä varsi ja upea kukka. Sitten hän leikkasi hyvin varovaisesti pois pari suurta terälehteä.
Kaikkien tuijottaessa yhä komeaa ruusua pastori mitään sanomatta napsautti äkkiä saksillaan kukan poikki aivan upeiden punaisten terälehtien alapuolelta. Syntyi tyrmistynyt hiljaisuus. Yleisö ei ollut uskoa silmiään. Komeasta ruususta oli jäljellä vain pitkä, paljas ja sileä varsi.
”Joskus Jumala joutuu tekemään jopa näin. Hänen suunnitelmissaan tätä ei ollut tarkoitettu koreaksi ja upeilla väreillään kaikki hurmaavaksi ruusuksi vaan teräväksi ja suoraan lentäväksi nuoleksi,” pastori lopetti näyttäen ruususta jäljelle jäänyttä vartta.
Karsiminen tekee kipeää. Joskus se on kuitenkin välttämätöntä. Omat halumme ja ympäristön houkutukset saavat meidät kasvamaan väärään suuntaan, suuntaamaan sinne, mikä ei ole meille hyväksi. Ilman ohjaavaa kättä ja karsintaa me eksymme kovin helposti pois siitä vaelluksesta, jonka Jumala on meille tarkoittanut.
----
Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. (Ef.2:10)
Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne 24. ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. (Ef.4:23-24)