Romanialainen pastori Joseph Tson joutui kommunistihallinnon aikana uskonsa takia moneen kertaan vangituksi ja pahoinpidellyksi. Tästä huolimatta hän aina vapaaksi päästyään jatkoi pelottomasti saarnaamista ja vainottujen kristittyjen rohkaisemista.
Eräänä sunnuntaina pastori Tson piti todella väkevän saarnan. Siinä hän kehotti seurakuntia vastustamaan kommunistisen puolueen ja salaisen poliisin aikomusta ryhtyä valvomaan pappien toimintaa ja saarnojen sisältöä. Viesti ei jäänyt vain seurakunnan kokoontumistilojen seinien sisäpuolelle. Jumalanpalveluksen jälkeen monistetta ja nauhoitusta saarnasta jaettiin muihin seurakuntiin ympäri Romaniaa.
Aikanaan saarnamoniste kulkeutui myös salaisen poliisin haltuun. Jälleen kerran pastori Tson vangittiin ja häntä kuulusteltiin pitkään. Lopuksi häntä vaadittiin peruuttamaan saarnansa.
”En tee sitä,” pastori Tson vastasi rauhallisesti.
Salaisen poliisin kuulustelijat yllättyivät. He olivat tottuneet siihen, että kaikki pelkäsivät ja tottelivat heitä. Tällainen suora uhmaaminen, joka vielä kaiken lisäksi tehtiin aivan tyynesti ja rauhallisesti oli heille jotain aivan uutta.
”Ettekö te tiedä, että me voimme käyttää voimakeinoja teidän taivuttelemiseksi?” kuulustelija sanoi ääni täynnä uhkaa.
”Teidän äärimmäinen voimakeinonne on minun surmaamiseni,” pastori Tson vastasi. ”Minun vahvin puolustautumiseni on se, että minä kuolen. Jos te tapatte minut, minun saarnojani tullaan kuuntelemaan ja lukemaan tuhat kertaa enemmän kuin jos minä elän. Tappaessanne minut te teette suuren palveluksen asialle, jonka puolesta olen mielihyvin valmis kuolemaan,” pastori jatkoi.
Kuulustelijat menivät hiljaisiksi. He tajusivat pastorin olevan oikeassa. He saattoivat pahoinpidellä tämän, pitää jonkin aikaa vangittuna, mutta hänen henkeään he eivät voineet viedä.
Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. (Joh.12:24)