Kauhistuttava kysymys

Hurskas juutalainen isoisä Hasiel maksasi kuolinvuoteellaan. Hän oli kutsunut perheensä ympärilleen saadakseen vielä viimeisen kerran tavata heidät. Kyyneleet valuivat jäähyväisiä jättävän vanhuksen silmistä. Hän vapisi eikä saanut sanotuksi sanaakaan. Viimein joku rohkaisi itsensä ja kysyi, mistä kyyneleet ja vapina johtuivat? Painoiko vanhuksen mieltä kenties jokin erityinen asia?

”Vapisen aivan tietystä syystä”, vanhus kuiskasi. ”Tiedän, että nämä ovat viimeisiä hetkiäni ja pian minä kuolen. Kun se tapahtuu, joudun kohtaamaan Jumalani. Olen varma, että hän ei silloin kysy minulta: ’Hasiel, miksi et elänyt ja toiminut niin kuin Mooses?’ Hän ei liioin kysy minulta: ’Hasiel, miksi et ollut ja opettanut niin taitavasti kuin rabbi Akiba?’”

”Jos Jumala esittäisi minulle nuo kysymykset, minun olisi helppo vastata hänelle. Sanoisin: Siksi, että sinä et antanut minulle ominaisuuksia, jotka olisivat voineet tehdä minusta Mooseksen tai Akiban.”

”Vapisen, koska tiedän, että Jumala tulee tekemään minulle paljon vaikeamman kysymyksen, johon minulla ei ole vastausta. Kuinka voin hänen edessään nostaa katseeni, kun hän kysyy minulta: ’Hasiel, miksi sinä et ollut Hasiel, vaikka minä annoin sinulle kaikki ne ominaisuudet, joita tarvitsit ollaksesi Hasiel? Kuinka saatoit silti epäonnistua ja ryhtyä jäljittelemään muita?’” vanhus nyyhkytti.

”Koko ikäni olen yrittänyt olla Mooses tai Akiba tai joku muu tärkeä henkilö. Niin tehdessäni olen täysin unohtanut, että Jumala halusi minun olevan Hasiel eikä kukaan muu. Siksi minä nyt itken ja vapisen pelätessäni joutumista Jumalan eteen.”

Meillä ihmisillä on kova halu esittää jotain muuta kuin mitä me oikeasti olemme. Meillä on käytössä jopa useita rooleja erilaisiin tilanteisiin. Me puhumme ja käyttäydymme eri tavoin sen mukaan, missä olemme ja millaisten ihmisten kanssa joudumme keskustelemaan.

Netin palstoilla kaikki se, mitä ennen kutsuttiin vieraskoreudeksi, on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Me julkaisemme muiden ihailtavaksi kuvia ihanista leivonnaisistamme, onnellisesti hymyilevästä perheestämme, yhteisistä ulkomaanmatkoistamme, herkullisista kokkauksistamme ja romanttisista kynttiläillallisistamme.

Tällä tavalla me rakennamme pala palalta julkista kuvaa elämästämme. Teemme sen ollaksemme hyväsyttyjä ja arvostettuja.  Saadaksemme netissä julkaisemillamme kuvilla ja teksteillä paljon myönteisiä peukutuksia. Näyttääksemme toistemme silmissä hieman paremmilta, menestyneemmiltä ja onnellisemmilta, kuin mitä ehkä oikeasti olemme.

Hurskaan isoisän kyynelten ja vapinan syynä oli kuitenkin jotain paljon vakavampaa. Hän tajusi yrittäneensä olla Jumalan silmissä, jotain, mitä hän ei oikeasti ollut. Hän oli yrittänyt esittää suurempaa, parempaa ja hurskaampaa ihmistä kuin millaiseksi Jumala oli hänet luonut. Hän oli yrittänyt ansaita Jumalan rakkautta ja arvostusta omilla ponnisteluillaan, ikään kuin Jumalalle olisi hänen luomisessaan tapahtunut virhe.

Jumalan kasvojen edessä on mahdotonta olla vieraskorea tai harjoittaa roolileikkejä. Hän näkee syvälle sisimpäämme saakka.

Jumala on kuin taitava taideasiantuntija. Hänen silmissään taidokkaimmatkin väärennökset ovat arvottomia. Hän arvostaa ja rakastaa alkuperäisyyttä. Hän rakastaa luomiaan ihmisiä juuri sellaisina, kuin he ovat. Hän rakastaa heitä jopa kaikkine virheineen ja vikoineen.

Taitavan taidekonservaattorin tavoin hän haluaa puhdistaa luomansa ainutlatuisen ja arvokkaan teoksensa liasta ja korjata siihen tulleet kolhut. Sitä varten hän lähetti rakkaan Poikansa Jeesuksen maailmaan vapauttamaan luomansa suunnattoman kallisarvoisen ja ainutkertaisen ihmisen kaikesta synnin saastasta.

Me emme voi ansaita Jumalan rakkautta yrittämällä olla jotain, mitä me emme ole. Kaikki on jo valmiina. Meidän ei tarvitse yrittää luoda itseämme uudelleen. Me saamme Jeesuksen tähden, häneen luottaen ja häntä seuraten olla vapain ja luottavaisin mielin juuri tällaisina olla taivaallisen Isämme rakkaita lapsia, joita hän odottaa luokseen.

Siunausta, iloa ja kiitollisuutta elämääsi, Jumalale rakas ystäväni!