Toukokuusta 2018 on muodostumassa ennätyksellisen lämmin ja samalla todella vähäsateinen kuukausi. Nyt jo koskaan on paikallaan kertoa sateen odotukseen liittyvä pieni tarina:
Kylän pellot olivat rutikuivat ja vilja näytti kuivuvan pystyyn. Ihmiset katselivat ahdistuneina taivaalle ja etsivät turhaan sadepilviä. Kuivat päivät muuttuivat kuiviksi viikoiksi. Ei sadetta. Ihmiset kääntyivät epätoivoissaan kylän papin puoleen. Tämä pyysi kaikkia seuraavana päivänä torille rukoilemaan sadetta. Jokaisen piti tuoda mukanaan jokin esine, jolla he halusivat osoittaa uskoaan rukouksen voimaan.
Kaikki noudattivat papin pyyntöä ja toivat raamattuja, ristejä ja rukousnauhoja. Rukoushetken jälkeen tapahtui suoranainen ihme: pilviä kerääntyi taivaalle, ja alkoi pehmeä sade. Ihmiset hurrasivat. Ja vasta silloin he huomasivat esineen, jonka pieni tyttö oli tuonut paikalle osoitukseksi vahvasta uskostaan. Hän oli tuonut sateenvarjon.
Täällä Pihlavassa kesä on kauneimmillaan. Sireenit kukkivat ja luonto on aivan häkellyttävän vihreää. Kuttumme Lahja, Siiri ja Jippu, pukkimme Eeveertti sekä pikkuinen viikon ikäinen kilimme Jaakoppi samoin kuin pääsiäislampaamme Esteri, kanamme ja koiramme Zorro, Donna ja Sally nauttivat upeista aamuista ja lämpimistä illoista yhtä paljon kuin me Kaijan kanssa.
Kuvia pääsiäislampaan kasvusta upeaksi lammasneidoksi löydät kuvia ja pikkuisesta kilistämme kautta.
Siunattua suvea, sopivasti sateita, aurinkoa ja helteitä, sinulle fb-ystäväni!
P.S.
Kesällä on niin paljon puuhaa sekä hauskojen harrastusten mahdollisuuksia, että viikoittainen blogitekstien julkaiseminen harvenee jonkin verran.
Reijo