Yhdysvaltojen presidenttien rukousaamiaisilla on todella pitkät perinteet. Presidentti Abraham Lincoln ei ollut erityisen ahkera kirkossakävijä. Silti hän oli syvästi, joskin hieman omalla tavallaan uskova ihminen. Lincolnin kerrotaan sisällissodan aikana tavanneen rukousaamiaisella joukon pastoreita.
Rukousaiheista keskusteltaessa eräs pastoreista oli ehdottanut: ”Herra presidentti, rukoilkaamme, että Jumala on tässä sodassa meidän puolellamme.”
Tarinan mukaan Lincoln oli vastannut pastorin ehdotukseen: ”Ei, hyvät herrat. Rukoilkaamme, että me olemme Jumalan puolella!”
Vastauksellaan Lincoln nosti esille rukoukseen liittyvän tärkeän asian. Hän muistutti, että rukous ei ole väline, jolla me taivuttelemme Jumalan toimimaan oman tahtomme mukaan. Rukouksessa meidän tulee ennen kaikkea etsiä viisautta ja nöyryyttä toimia kaikessa Jumalan tahtomalla tavalla.
Miksi näin? Miksemme me voi saada sitä, mitä olemme kenties jo pitkään rukoilleet? Kehottaahan Efesolaiskirjeen 4. luvun jae 6 meitä rukoilemaan ja anomaan Jumalalta kaikkea tarvitsemaamme.
”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” (Ef.4:6)
Paavali antaa meille luvan käyttäytyä isänsä puoleen kääntyvien lasten tavoin. Me voimme kertoa taivaalliselle Isällemme todella kaikki toiveemme. Ja Jumala kyllä kuulee myös hulluimmatkin pyyntömme. Isänämme hän on kuitenkin paljon viisaampi kuin ainutkaan maallinen isä. Hän ei anna meille sellaista, mikä olisi meille vahingoksi tai jopa kuolemaksi.
Kauan sitten työskentelin suuressa lehtitalossa. Työhöni kuului tutustua uusiin autoihin ja moottoripyöriin. Ajoin niillä ja kirjoitin kokemuksista juttuja. Tuolloin eräs moottoripyöräkauppias kertoi, millaiset seuraukset voivat olla, jos isä suostuu kaikkiin lapsensa pyyntöihin.
Nuori poika oli jo pitkään pyytänyt isältään Kawasaki 750 moottoripyörää. Tuo japanilainen uutuus kuului tuolloin nopeimpien ja vahvimpien pyörien kastiin. Kun poika riittävän kauan aneli, niin lopulta isä antoi periksi. Ja mikäpä hänen oli suostuessa, kun rahaakin tuntui olevan runsaasti.
Niinpä isä käveli nuoren poikansa kanssa ostoksille alan liikkeeseen. Kauppias kuunteli nuorukaisen toivomuksen. Samalla hän mittaili katseellaan pojan vielä kovin hintelää olemusta.
- Olisikohan parempi tyytyä vielä hieman kevyempään ja helpompaan pyörään? kauppias kysyi yrittäen ohjailla asiakkaitaan ison Kawasakin luota jonkun pienemmän ja turvallisemman menopelin ääreen.
- No, jos ei täällä raha kelpaa, niin ostetaan pojalle pyörä jostain muualta! isä oli tiuskaissut. Se tepsi. Enemmittä estelyittä poika sai omakseen pitkään toivomansa moottoripyörän.
Kun paperityöt oli tehty ja pyörä maksettu, poika hyppäsi innoissaan tuliterän hirmumenijän selkään. Oli päästävä pian näyttämään uutta pyörää kavereille.
Vajaan puolen kilometrin ajomatkan jälkeen kokematon kuski menetti raskaan ja äkkiä kiihtyvän pyörän hallinnan. Matka ja pojan elämä päättyivät jykevän männyn kylkeen.
Jumala on meidän taivaallinen Isämme. Hän tietää, mikä on meille hyväksi. Hän myös tietää, milloin me pyytelemme itsellemme jotain, minkä seurauksia me emme ymmärrä. Hän ei anna meille sellaista, joka tuottaisi meille myöhemmin tuskaa ja vaikeuksia. Jotain, mikä saattaisi jopa koitua hengelliseksi kuolemaksemme. Taivaallinen Isä ei halua menettää rakastamiaan lapsia näiden päähänpistojen, mielitekojen ja himojen takia.
Isä meidän -rukouksessa me pyydämme jokapäiväistä leipäämme, syntiemme anteeksiantamista, kiusausten välttämistä ja pahasta eroon pääsemistä. Niin me toki saammekin tehdä. Lapsella on oikeus pyytää Isältään kaikkea sitä, mitä elämässään ja elämiseensä tarvitsee.
Keskeisintä rukouksissamme on kuitenkin se, että me luotamme taivaallisen Isämme rakkauteen ja viisauteen ja suostumme jättämään koko elämämme ja jopa omat pyyntömme ja mielitekomme hänen tahtonsa varaan. Voimme luottaa siihen, että Jumala on meidän puolellamme silloinkin, kun me emme saa jotain, mitä olemme häneltä pitkään anoneet ja pyytäneet..
Politiikassa käytetiin vuosia sitten iskulausetta ”Kyllä kansa tietää!” Jokaisen Jeesusta seuraavan ja hänen nimessään rukoilevan päivittäinen tunnuslause olkoon: Kyllä meitä rakastava taivaallinen Isämme tietää, mikä on parasta hänen lapsilleen.
Siunausta, varjelusta sekä runsasta Jumalan armoa ja rakkautta elämääsi, rakas ystäväni!