Yhdysvaltojen sisällissodan aikana Abraham Lincolnin kerrotaan tavanneen rukousaamiaisella joukon pastoreita. Lincoln ei ollut erityisen ahkera kirkossakävijä. Silti hän oli syvästi, joskin hieman omalla tavallaan, uskova ihminen.
Rukousaiheista keskusteltaessa eräs pastoreista oli ehdottanut: ”Herra presidentti, rukoilkaamme, että Jumala on tässä sodassa meidän puolellamme.”
”Ei, hyvät herrat. Rukoilkaamme, että me olemme Jumalan puolella!” Lincoln oli tarinan mukaan vastannut pastorin ehdotukseen.
Vastauksellaan Lincoln nosti esille rukoukseen liittyvän tärkeän asian. Hän muistutti, että rukous ei ole väline, jolla me taivuttelemme Jumalan toimimaan oman tahtomme mukaan. Rukouksessa meidän tulee ennen kaikkea etsiä viisautta ja nöyryyttä toimia kaikessa Jumalan tahtomalla tavalla.
Isä meidän -rukouksessa me pyydämme jokapäiväistä leipää, syntiemme anteeksiantamista, kiusausten välttämistä ja pahasta eroon pääsemistä. Lapsella on oikeus pyytää Isältään kaikkea sitä, mitä elämässään ja elämiseensä tarvitsee.
Ensimmäiseksi tässä Jeesuksen meille opettamassa rukouksessa kuitenkin pyydetään Jumalan pyhyys muistaen Hänen tahtonsa tapahtumista ja valtakuntansa laskeutumista meidän keskellemme.
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
(Matt.6:9-13; Luuk.11:2-4)