Facebook tuntuu olevan täynnä henkilöitä, joilla on taito antaa selkeä mielipide asiaan kuin asiaan. Ylivertaisuutensa tornista heiltä singahtaa oikea vastaus myös niille, jotka eivät mitään kysy. Myös oikomisissa, virheiden paljastamisessa ja ruotuun kovistelussa he ovat mestareita. Saattoihan tulipalo sammua, mutta se oli ehdottomasti väärin sammutettu!
Minut on tuon tuosta liitetty lupaa kysymättä tai asiaa ensin tiedustelematta erilaisiin netin keskusteluryhmiin. Jäsenyyteni niissä kestää yleensä vain sen ajan, mitä menee ryhmästä eroamiseen. Jos saan kutsun johonkin ryhmään, tutustun asiaan, ja jos aihe tuntuu kiinnostavalta, saatan liittyä.
Pakkoliitosten lisäksi pyrin vikkelästi eroon ryhmistä, joissa on runsaasti alussa mainitsemiani armottomia besserwissereitä. Enkä ole ainoa, joka niin tekee. Tuon tuosta kuulen henkilöistä, jotka ovat jättäneet muutoin ihan kiinnostavan ryhmän tuollaisten yleisen syyttäjän ärhäkkyydellä itsensä muiden paimeneksi ja tuomariksi korottaneiden takia.
Vanha suomalainen sanonta kertoo: ”Hunajalla saa kiinni enemmän kärpäsiä kuin etikalla”. Periaate toimii hyvin sekä elävässä elämässä että somessa. Kohteliaisuudella, myötäelämisellä, kyselemisellä ja kuuntelemisella pääsee tavoitteeseen paremmin kuin sanelemalla, vaatimalla tai toisen nolaamalla. Näin on, olipa kyse käytännön asioista, ihmissuhteista, oikeasta opista tai teologian tippaleipää muistuttavista tulkinnoista.
John Burke kertoo kirjassaan (Päivä 2013), miten monet nykykristityt luuleva, että heidän tehtävänsä on pikemminkin ”kertoa” kuin ”kysyä”. Haluamme kertoa ihmisille ”totuuden”, haluamme kertoa ihmisille ”evankeliumin”, haluamme kertoa ihmisille, vaikka he eivät edes haluaisi kuulla.
Burke toteaa, että Jeesus ei toiminut näin. Jeesus esitti Raamatun evankeliumeissa 183 kysymystä. Hän vastasi suoraan kolmeen ja esitti 307 jatkokysymystä. Esittämällä ensin kysymyksiä Jeesus herätti uteliaisuuden ja halukkuutta kuulla lisää. Mainio esimerkki tästä on Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaaminen Sykarin kaivolla. (Joh.4:7-)
Kyse ei ole vain hienosta teoriasta. John Burke kertoo kirjassaan seurakuntansa hengellisen kasvun Morph-ohjelmasta. Siinä koulutettavan tehtävänä on kuunnella ei-kristittyä ihmistä esittämällä vain kaksi kysymystä: ”Mitkä ovat toiveesi elämässä?” ja ”Mitkä ovat sydämesi suurimmat unelmat?” Näiden esittämisen lisäksi ei ole lupa saarnata, kertoa omaa todistusta eikä tehdä muuta kuin esittää selventäviä kysymyksiä, tehdä huomioita ja yhteenvetoja ja antaa palautetta kuullusta vahvistaen niitä unelmia, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia.
Koko jutun juju taitaa olla siinä, että lauseissa ”minä tiedän, minä osaan, minä kerron, minä voin neuvoa, minä haluan varoittaa jne.” on aivan liian monta minä –sanaa. ”Minä, minä, minä” alkaa keskustelukumppanin nenässä nopeasti haista ja maistua etikalta. Sellainen karkottaa nopeasti ympäriltä muutkin kuin kärpäset.
----
PS.
Netissä on kerrottu, että aikuisetkin ovat innostuneet värityskuvista. Tässä on sopiva aiheeseen liittyvä kuva ikään katsomatta sekä aloittelijoille että asiaan jo vihkiytyneille: