Olimme lastenlasten kanssa kesäretkellä Laukon historiallisessa kartanossa. Ihastelimme upeaa puistoa ja kauniita vanhoja rakennuksia. Tutustuimme päärakennuksen vanhoihin maalauksiin ja paikan värikkääseen historiaan. Viimein tulimme kohteeseen, jolle oli annettu nimi Pakanatemppeli.
Tervatun puurakennuksen sisältä kuului kumeaa bassojen ääntä. Ääni ja tervan tuoksu tervehtivät tulijoita jo kymmenien metrien päähän. Kymmenvuotias tyttärentytär ennätti ensimmäisenä sisälle. Hän tuli kuitenkin ulos, ennen kuin me muut ennätimme edes ovelle. – Ei sinne voi mennä. Siellä on jotain hyvin sopimatonta, hän sanoi hämmentyneenä.
Pitihän meidän tietysti mennä katsomaan, mikä tytön oli niin järkyttänyt. Sisältä löytyi loputtomasti irvokkan näköisiä ja räikeästi väritettyjä puupatsaita eri suuntiin sojottavine ja monella tavalla väritettyine peniksineen. Joukossa oli naisfiguureja, joihin on maalattu samanlaisia ”kirkkoveneitä”, joita pienet pojat aikoinaan piirtelivät käymälöiden seiniin.
Esillä oli sellaista taidetta, jota ennen olisi kutsuttu pornografiaksi. Katselimme hämmästyneinä ja häkeltyneinä Laukon kartanon kävijöilleen tarjoamaa Tapani Kokon puuveistosnäyttelyä. Laukkoa mainostetaan koko perheen retkikohteena. Elokuvien ja videoiden kohdalla tällainen ruma ja irstas ”taide” saisi leiman K16 tai ainakin K12.
- Olisi kiva tietää, mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, jonka koko luomisvimma kohdistuu sojottaviin peniksiin ja luonnottoman näköisiin pimppeihin, pohdiskeli eräs joukostamme, kun ajelimme Laukosta takaisin Pihlavan pirtillemme.
Jos kaiken tavoitteena oli se nykyisin kovasti alleviivattu asia eli keskustelun herättäminen, niin siinä näyttely todella onnistui. Opas jopa totesikin meille, kun hämmästelimme näyttelyä, että nykytaiteen tehtävänä on shokeerata.
Millaisia ajatuksia patsaat ja niiden esittely peräti kahdessa kohteessa synnyttää Laukon upeasta historiallisesta kartanosta, onkin sitten jo kokonaan toinen asia. On sääli, jos hienosta kohteesta jää päällimmäiseksi mieleen järkytys irvokkaasta näyttelystä, mikäli erehtyy tutustumaan myös siihen.
Muutamaa päivää myöhemmin eräs ystävämme kysyi, olisiko Laukko sopiva kohde, jonne hän voisi tehdä kesäretken muslimiystävänsä kanssa? Kerroin hänelle ensin Laukon kartanon upeasta sijainnista, puistoista ja rakennuksennuksista sekä erinomaisesta palvelusta. Sitten otin esille myös Pakanatemppelin sekä samaa teemaa toistavan erillisen ”taidehallin”.
Muslimeille jo pelkkä paljas pinta, alastomuudesta puhumattakaan, on kauhistus. Voi vain arvailla, miten he järkyttyisivät Tapani Kokon irvokkaasta ja sairasta seksuaalisuutta tihkuvasta näyttelystä.
Laukon kartanossa oli paljon upeaa nähtävää. Ruoka oli erinomaista, palvelu ystävällistä ja paikat erittäin siistissä kunnossa. Kaikesta huomasi, että vieraiden viihtymiseen ja palveluun kiinnitetään paljon huomiota. Kaiken tämän keskellä Pakanatemppeli rujoine näyttelyineen oli kuin ruma likatahra kauniissa kesämekossa.