Kirkossa on käynnissä sisällissota

Klikkaamalla lehtileikettä näet sen suurempana ja voit itse lukea koko tekstin. Jos se ei avaudu riittävän suurena tekstien lukemiseksi, avaa lehtileike oheisesta liitetiedostosssta.

Tekstin kirjoittaja on Suomen Lehtiyhtymän kaupunkilehtien julkaisujohtaja ja monen lehden päätoimittaja A-P. Pietilä. Kyseessä on siis kokenut ammattijournalisti, joka osaa koota aineistoa ja arvioida sen merkitystä. Hän myös tuntee viestinnän kentän ja toimintatavat.  

Pietilän esittämät kysymykset ovat perusteltuja ja erittäin aiheellisia. Kirkossa on meneillään sisällissota, sissisota ja vyörytys, jossa kaikki ei todellakaan ole sitä, miltä äkkiä näyttää. Perinteisesti kirkossa on tarjottu kerettiläisen ja harhaoppisen leimaa niille, jotka ovat lähteneet rajuin ottein muuttamaan kirkon oppia tai sen tulkintaa. Nyt syytettyjen penkille ollaan raastamassa niitä, jotka haluaisivat edelleen pitää kiinni niin sanotusta klassisesta kristinuskosta eli isiemme uskosta.

Tässä sodassa tunnustaudun itse fundamentalistiksi, jolla nimellä perinteisestä uskonkäsityksestä kiinni pitäviä on ryhdytty nimittelemään. Pidän nimitystä pelkkänä ilona ja kunniana, sillä ylivoimaisesti suurin osa koko maailman kristikunnasta ajattelee edelleen samalla tavalla. Meitä ”fundamentalisteja” on siis maailman kirkoissa ja seurakunnissa ylivoimainen enemmistö. 

Meitä luterilaisia on koko kristikunnassa alle neljän prosentin verran. Jos oletamme, että liberaaliteologian vallankumoukselliset linjaukset ovat saaneet jalansijaa myös joissain muissa kirkoissa, niin uudistajia, ”kirkon kevään lapsia” ja Tulkaa kaikki liikkeen kaltaisten aatteiden kannattajia löytynee kristikunnasta kaikenkaikkiaan todella vähän. Suomen evankeli-luterilaista kirkkoa ollaan siis viemässä kummajaiseksi kristikunnan marginaaliin.

Toinen viime aikojen ahkerassa käytössä ollut leimakirves on fomofobia. Sen taudin kantajaksi en suostu tunnustautumaan. Sana fobia kun tarkoittaa lääketieteellisesti arvioitavissa olevaa pelkotilaa eli todennettavaa sairautta. En pelkää homoja. Tunnen monia hienoja ihmisiä, joilla on tällainen ominaisuus. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia keskustella, tehdä yhteistyötä ja jopa rukoilla heidän kanssaan. Niin aion tehdä vastaisuudessakin. Haluni pitäytyä Jumalan luomisjärjestykseen ja Raamatun sanaan perustuvaan miehen ja naisen avioliittoon, ei siis johdu siitä, että olisin alkanut pelätä homoja, joiden joukossa on myös monia ystäviäni.

Sitä vastoin pelkään Jumalan sanan turhentamista ja selkeiden käskyjen tietoista rikkomista. Pelkään sitä niin paljon, että en uskalla lähteä pienen mutta äänekkään vähemmistön matkassa selittämään pois sitä, mikä on Pyhän Hengen inspiroimana kirjoitettu Raamatun kansien väliin. Ennemmin lähden pois koko kirkosta kuin suostun osallistumaan siihen myyräntyöhön, jossa sukupuolietiikka on vain yhtenä välineenä. Perimmäisenä asiana tässä kaikessa on käärmeen paratiisissa ihmiselle tekemä kysymys: ”Onko Jumala todella sanonut?”

Maailman kaikki vaikeudet niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tasolla ovat seurasta väärästä vastauksesta tuohon ovelaan kysymykseen.

PS. Huomasitko, että Pietilän kolumnin lopussa on kehotus jatka keskustelua aiheesta osoitteessa .

Jatketaan keskustelua aiheesta tässä sekä myös kolumnin julkaisseen lehden palstoilla!