Koko vuosi täynnä hyviä valintoja

Sain joitain aikoja sitten erikoisen sähköpostiviestin. Tekstin oli kirjoittanut minulle tuntematon henkilö. Hän halusi kertoa, miten hän aloittaa päivänsä ja millä tavalla hän on oppinut selviytymään hankalistakin tilanteista. Näin tuo salaperäinen henkilö kirjoitti:

”Sanon joka aamu itselleni: ’Sinulla on tänään kaksi vaihtoehtoa: voit olla joko hyvällä tai pahalla tuulella.’ Päätän olla hyvällä tuulella.

 

Aina kun tapahtuu jotakin pahaa, voin itse valita, olenko uhri vai otanko opikseni. Päätän ottaa opikseni.

 

Aina kun joku ruikuttaa minulle kurjuuttaan, voin valita, yhdynkö ruikutukseen vai osoitanko, että elämässä on myönteinenkin puoli. Päätän osoittaa elämän myönteisen puolen.

 

Elämä on jatkuvaa valitsemista. Päätän itse, miten reagoin tilanteisiin. Päätän itse, millä tavalla ihmiset vaikuttavat minun mielialaani.

 

Päätä sinäkin tänään olla hyvällä tuulella. Tee samoin huomenna. Ja ylihuomenna. Siitä voi vähitellen tulla elämääsi varjeleva tapa”, tuntematon kirjoittaja päätti viestinä.

Meidät suomalaiset on monissa tutkimuksissa sijoitettu maailman onnellisimpien kansojen joukkoon. Lisäksi Suomea on sanottu maailman parhaaksi maaksi asua. Olemme myös itse toistelleen pitkään hokemaa, että on lottovoitto syntyä Suomeen.

Voisi siis kuvitella, että lähes jokainen meistä suomalaisista voisi olla tuon edellä olevan tekstin kirjoittaja. Tai ehkäpä se olitkin sinä tai naapurisi?

Valitettavasti arjen havainnot ja median raportoimat tutkimukset kertovat jotain aivan muuta. Yhä useampi nuori masentuu ja ahdistuu. Entistä suurempi osa heistä tarvitsee myös psykiatrista erikoissairaanhoitoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietojen mukaan jopa neljännes suomalaisnuorista kärsii jostakin mielenterveys­häiriöstä.

Eikä aikuisilla näytä menevän sen paremmin. Viime vuonna masennus vei päivittäin työkyvyttömyyseläkkeelle kymmenen ihmistä.

Asiantuntijoiden mukaan pahoinvoinnin takana on myös yhteiskunnallisia syitä:

Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala  totesi 17.12.2021 Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Olemme tehneet muutoksia, jotka johtavat siihen, että lapset ja nuoret eivät pärjää. Nyt pitää miettiä, mistä muutoksista tulisi peruuttaa”, hän totesi.

Edellä mainitsemassani lehtijutussa useat asiantuntijat pohdiskelivat pahoinvoinnin syitä ja korjauskeinoja. He nostivat esille useita asioita, joissa yhteiskuntamme on epäonnistunut.

Äärimmilleen viety yksilön oikeuksien korostaminen on merkinnyt ihmisten välisen luottamuksen rapautumista, perhesiteiden höltymistä ja yhteisvastuun ohenemista.

Yhteiskunnan kiire saada lapset ja nuoret mahdollisimman pian työelämään ja veroja maksamaan on aiheuttanut sekä kouluttajille että koulutettaville paineita, joita vielä kehitysvaiheessa olevat nuoret eivät kestä. Lapset ja nuoret joutuvat myös aivan liian varhain ilman aikuisen tukea ottamaan elämästään ja opinnoistaan vastuuta, johon he eivät vielä ole riittävän vahvoja ja kypsä.

Erääksi masennuksen ja ahdistuneisuuden syyksi alan ammattilaiset totesivat sen, että nuoria vaivaa riittämättömyyden tunne. He eivät tunne yltävänsä asetettuihin mittoihin ja vaatimuksiin sen enempää ulkonäkönsä, ihmissuhteittensa kuin osaamisensakaan kohdalla.

Haluan lisätä professorien ja tutkijoiden listalle yhden sieltä puuttuneen asian. Tuo asia on armo, joka on kristilliselle uskollemme ja myös siihen nojautuvalle kasvatukselle luovuttamaton asia. Jokainen ihminen on omana itsenään, juuri sellaisena kuin on syntynyt ainutlaatuinen ja äärettömän arvokas.

Mikään vertailu toisiin ihmisiin, jotka kenties näyttävät pärjäävän joissain asioissa paremmin, ei muuta tätä asiaa. Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän rakas, Niin rakas, että Jumala antoi Poikansa syntyä vaatimattoman tallin seimeen ja lopuksi kärsiä syntiemme sovittamiseksi kuoleman ristinpuulla.

Tämä yltäkylläisyydessä elävä yhteyskuntamme on säälimätön ja julma paikka syntyä ja kasvaa, jos me unohdamme armon. Jos me korvaamme armollisuuden tehokkuudella ja keskinäisellä kilpailulla. Jos me unohdamme sen valtavan voiman, mikä ihmisten keskinäisissä suhteissa sisältyy armollisuuteen, rohkaisemiseen, kannustamiseen, kiitokseen ja anteeksi antamiseen.

Tutkimusten tulokset osoittavat, miten kovaa hintaa yhteiskuntamme on maksamassa siitä, että kristillinen kasvatus sekä sen rakentama turvallinen maailmankuva on poistettu kouluista ja kodeista.

Me olemme nyt samassa tilanteessa kuin Vanhan testamentin ajan Israelin kansa, jonka silmät elintason nousu ja ahneus olivat sokaisseet niin pahoin, etteivät ihmiset katsoneet enää tarvitsevansa Jumalaa. Raamatussa kerrotaan, millaisia ankaria ja rajuja keinoja Jumala joutui käyttämään saadakseen hänet hylänneen kansan palaamaan luokseen.

Koska Jumala on tasapuolinen ja oikeudenmukainen, en keksi ainuttakaan syytä, miksi Jumala kohtelisi tässä asiassa meitä ja kansaamme toisin kuin hän on joutunut kohtelemaan omaisuuskansaansa, jota hän kutsuu silmäteräkseen.

Tehdään, ystävät, yhdessä uuden vuoden lupaus: rukoillaan alkavan vuoden jokaisena päivänä kansamme ja sen johtajien puolesta!