Kolme sanaa, jotka yllättivät opetuslapset
Gennesaretin järven rannalle oli saapunut niin valtavasti väkeä, että Jeesuksen piti nousta veneeseen, etteivät hänen lähelleen tunkevat ihmiset olisi työntäneet häntä järveen.
Rannan lähelle ankkuroitu vene olikin mainio saarnatuoli. Veneessä istuvan Jeesuksen ääni kantoi hyvin veden yli rannalla oleville. Markuksem evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus esitti vertaukset kylväjästä, lampusta, itsestään kasvavasta viljasta sekä lopuksi vielä sinapinsiemenestä.
Raamattutunnin päätyttyä Jeesus kertoi, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Jeesus sanoi opetuslapsilleen jotain, mitä he eivät olleet varmasti osanneet odottaa:
"Nyt lähdemme vastarannalle." (Mark.4:35)
Tuon lyhyen lauseen järisyttävä sisältö jää meiltä helposti huomaamatta. Meille puhe Gennesaretin järven vastarannasta tarkoittaa vain järven vastakkaisesta rantaa.
Jeesuksen aikana tilanne oli toinen. Jokainen juutalainen tiesi, että tuo vastaranta oli pahaa ja syntistä aluetta. Siellä asuivat pakanat, saastaiset gerasalaiset. Siellä kasvatettiin sikoja ja syötiin niitä. Siellä palveltiin epäjumalia, harjoitettiin temppeliprostituutiota ja vietettiin paheellista elämää.
Eikä siinä vielä kaikki. Vastarannalla oli myös roomalainen kuuden tuhannen miehen legioona. Tuon legioonan viireissä ja lipuissa oli tunnuksena kuva villisian päästä.
Hurskaiden juutalaisten mielestä itse saatana asui juuri tuolla alueella. Sellaiseen synnin pesään ei yksikään hurskas juutalainen voinut mennä itseään saastuttamaan.
Jeesuksen ilmoitus purjehduksesta vastarannalle sai varmasti opetuslapset hämmästymään ja tyrmistymään. Mitä tekemistä heillä olisi moisessa synnin ja saastan pesässä? Eikö Jeesus tiennyt, että Jumalan lasten valtakunta sijaitsi sillä rannalla, jolla he jo olivat?
Pysähdytäänpä, ystävät, opetuslasten lailla miettimään, miksi Jeesus päätti lähteä vastarannalle. Millainen viesti tuohon lyhyeen kolmen sanan lauseeseen voisi ehkä sisältyä myös meille?
Kylien ja kaupunginosien välillä on usein ollut kiistoja ja jopa pientä nahinointia. Minulla on siitä omakohtaisiakin kokemuksia.
Pienenä poikana asuin kylässä, jonka nimi on Perheniemi. Vähäisen puron toisella puolella on Perheniemen naapurikylä Sääksjärvi. Meikäläiset kelpo kaverit asuivat Perheniemessä. Puron vastarannalla asuivat heikäläiset, saman ikäiset mutta meidän mielestämme ihan erilaiset pojanvekarat.
Aika ajoin kylien pojat nahistelivat rajapuron ylittävän sillan luona. Molemmat poikajoukot huutelivat uhmakkaasti toisilleen ilkeyksiä. Taisimmepa me joskus myös nakella pieniä kiviä toistemme niskaan.
Meillä on taipumus jakaa ihmiset meikäläisiin ja heikäläisiin. Meikäläiset, asuvat tällä puolella. Meikäläiset ovat kunnon väkeä. Meikäläisiin voi luottaa. Heikäläiset, ne, jotka asuvat vastarannalla, ovat outoja ja epäilyttäviä. Heidän kanssaan on syytä olla varovainen. Heikäläisistä on syytä pysyä loitolla.
Me teemme jakoja meikäläisiin ja heikäläisiin maantieteellisten rajojen lisäksi myös rotujen, kulttuurien, poliittisten puolueiden, uskontojen, kirkkokuntien ja jopa eri kristillisten seurakuntien perusteella.
Lyhyellä lauseellaan Jeesus haastaa meitä, minua ja sinua miettimään, missä ovat ne vastarannat, joille menoa me kavahdamme? Ja kun sellaisen asenteistamme löydämme, tuo lause saa meidät miettimään, olisiko Jeesus ollut valmis kohtaamaan ja auttamaan myös meidän vastarannallamme eläviä ihmisiä?
Vastarannalle lähtemällä Jeesus ylitti rajan, jota oli pidetty sukupolvesta toiseen ehdottomana. Myös monissa muissa tilanteissa Jeesus pyrki rikkomaan epäluulon ja pelon rajoja, joita ihmiset ja uskonnolliset johtajat olivat rakentaneet.
Jeesus on maailman suurin rajojen ylittäjä ja rikkoja. Ihmisten piirtämistä rajoista piittaamatta Jeesus on koonnut Jumalan perheväkeen ihmisiä kaikista maanosista, maista, kansoista, roduista ja uskonnoista. Hän on liittänyt laumaansa sellaisia, jotka ennen pelkäisivät ja karttelisivat toisiaan.
Rajojen purkajana ja Rauhan Ruhtinaana Jeesus on tehnyt paljon enemmän, kuin mihin YK tai rauhanjärjestöt ovat koskaan pystyneet!
Jeesus haluaa tänään lähteä kanssasi viemään evankeliumin ilosanoma myös sinun vastarannallesi. Kenties joudut matkalla myrskyihin. Kenties vastaanotto perillä ei ole ainakaan aluksi kovin ystävällinen. Niissäkin tilanteissa Jeesus on luvannut olla mukanasi samassa veneessä.
Rukoillaan, ystävät, virren 525 3. säkeistön sanoin:
Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?
Siunausta päivääsi, Jeesuksen kalliisti lunastama ystäväni!
---
Teksti perustuu maanantaina 12.10.2020 pitämääni Radio Patmoksen aamuhartauteen