Kun toivotamme Hyvää Uutta Vuotta, niin mitä me sillä tarkoitamme? Kenen kannalta ja millä tavalla ”hyvää”? Alkoholistin ”hyvä” on oman tilansa tajuaminen. Syntisen ihmisen ”hyvä” on synnistä luopuminen ja Jeesuksen armoon turvautuminen. Kirkon ”hyvä” on myös jotain aivan muuta kuin entisen menon jatkuminen.
Vuosi 2010 tullaan varmasti mainitsemaan kirkon historiassa. Joillekin se on ollut ”kirkon kevään” vuosi, toisille pettymyksen ja luopumuksen vuosi. Raamatun asema Pyhän Hengen inspiroimana erehtymättömänä ja ikuisena Jumalan Sanana on asetettu kyseenalaiseksi. Uskontunnustuksesta on ryhdytty riisumaan yli ihmisjärjen meneviä lauselmia. Ihmisestä on humanismin periaatteiden mukaan tullut kaiken mitta.
Pappisliiton lehdessä Cruxissa julkaistiin marraskuussa Risto A. Ahosen mielenkiintoinen artikkeli ”Vallankäyttö ja kristillisen todistuksen dynamiikka”. Kirjoitus avaa tärkeitä näkökulmia myös edellä oleviin asioihin. Risto A. Ahonen on Helsingin yliopiston missiologian dosentti. Hän on toiminut pitkään Suomen Lähetysseuran teologisten asioiden sihteerinä. Mies tunnetaan terävänä teologina laajasti myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Risto A Ahosen luvalla lainaan tähän hänen erinomaisen artikkelinsa lopun, jossa hän vetää yhteen kirkossamme tapahtunutta kehitystä ja sen seurauksia:
”Kirkon uudistamisprosessissa on yritetty käyttää hyväksi kaikki se tieto, mitä on saatu ihmisten odotuksista, futurologisista ennusteista, taloustilanteen kehittymisestä, sisarkirkkojen kokemuksista, vastuun jakamisesta, johtajuuskoulutuksen vahvistamisesta ja seurakuntademokratian lisäämisestä. Kaikki sinänsä hyviä ja tarpeellisia ehdotuksia. Aina on oltu myös valmiita järjestämään uusia kampanjoita ja projekteja.
Erilaisia kirkon korjausehdotuksia miettiessä mieleen on hiipinyt kuitenkin joskus pelottavantuntuinen ajatus: rakennammeko kaiken ihmisen varaan ikään kuin kaikki olisi ihmisen käsissä. Näemmekö mitä muualla maailmassa on tapahtumassa vai elämmekö edelleen vanhoissa kristikunta- kuvitelmissa.
Kristinuskon historia kertoo yllättävistä painopisteen muutoksista. Kristinuskon keskus on usein vaihtunut ja entisten tukialueiden tilalle ovat tulleet uudet alueet, kansat ja kielet. Pyhä Henki toimii, missä ja milloin tahtoo. Missiologisessa keskustelussa on moneen kertaan todettu, että länsimaisen kristillisyyden ja lähetyksen valtakausi on ohi. Kirkkojen välisessä keskustelussa entistä enemmän näyttävät nousevan esille nigerialaisten, etiopialaisten, korealaisten, intialaisten, kiinalaisten ja latinokristittyjen äänenpainot.
Historiallisten muutosten keskellä meidän on uskallettava kysyä, onko meidät pantu kenties syrjään kristinuskon uudessa tulemisessa? Kaikesta huolimatta meillä ei ole oikeutta luopua kutsumuksestamme, mutta saatamme joutua puhdistusprosessiin, jossa meille opetetaan nöyryyttä, kuuntelemisen taitoa ja rakkautta.”
Hyvää ja Pyhän Jumalan runsaasti siunaamaa Uutta Vuotta! Pidetään kaksin käsin kiinni Raamatun sanasta, uskomme perustan kertovasta Apostolisesta uskontunnustuksesta ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta ainoana tienä Isän luo!
PS. Mitä sinä tarkoitat, kun toivotat Hyvää Uutta Vuotta 2011? Millaista hyvää? Kenen kannalta hyvää?