Kuka minä olen?

“Voisiko joku teistä ystävällisesti kertoa, kuka minä olen?” kysyi oopperan lavalla seisova eksyneen näköinen ranskalaismies. Tavattoman laiha mies oli yksi niistä toisen maailmansodan rintamamiehistä, jotka olivat menettäneet muistinsa kärsittyään vankileirillä nälkää ja kidutusta.

Kun vapautetut vangit oli kotiutettu, jäljelle oli jäänyt kolmisenkymmentä miestä ilman nimeä ja ilman kotia. Heidän kuvansa oli julkaistu sanomalehdissä. Kadonneen isänsä, puolisonsa tai poikansa kuvista tunnistaneet olivat nyt tulleet etsimään omaisiaan Pariisin oopperatalolta.

Sama kysymys kalvaa miljoonien ihmisten mieltä myös tänään. ”Kuka minä olen? Miksi olen olemassa? Mikä on elämäni tarkoitus?”

Vastaus näihin kysymyksiin löytyy Raamatusta, jopa aivan sen alkulehdiltä. Luomiskertomuksesta löydämme Jumalan sanat:

"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." (1.Moos.1:26)

Jumala ei vain luonut ihmistä ja sen jälkeen jättänyt häntä oman onnensa nojaan. Psalmissa 139 kerrotaan, että Jumalalla on ollut suunnitelma valmiina jokaista luomaansa ihmistä varten:

 ”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Psalm.139:16)

Kukaan meistä ei ole syntynyt sattumalta tai vahingossa. Meidän jokaisen elämä on kuulunut Jumalan suunnitelmiin, jo ennen kuin me tai edes vanhempamme olimme syntyneet.

Luomiskertomuksesta löytyy myös ensimmäinen vastaus kysymykseen elämämme tarkoituksesta:

”Luotuaan ihmisen Jumala asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1.Moos.2:15).

Toisen ja tärkeimmän tarkoituksen elämällemme Jeesus kertoi, kun häneltä kysyttiin, mikä käskyistä on suurin? Jeesus vastasi: 

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." (Mark.12:29-31)

Elämämme tarkoitus on rakastaa ja palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme sekä rakastaa myös itseämme.

Syntiinlankeemus teki meille mahdottomaksi toteuttaa eheästi saamiamme tehtäviä.

Luomakunnan viljelemisessä ja varjelemisessa epäonnistumisemme on tuottanut mm. aavikoitumista, lajien kuolemista sukupuuttoon ja merien täyttymistä muovista.

Syntiin lankeaminen rikkoi eheän ja läheisen suhteen Jumalaan. Ahneuden ja itsekkyyden valtaamana ihminen alkoi palvella mammonaa ja rakensi itselleen monenlaisia kultaisia vasikoita.

Myös lähimmäisten rakastaminen ja palveleminen Jumalan tarkoittamalla tavalla epäonnistui. Sen tuloksena on ollut riitoja, avioeroja, väkivaltaa, murhia ja sotia. 

Sen, mitä me olemme ja mikä on elämämme tarkoitus, voidaan kaiken tämän jälkeen tiivistää kolmeen L-kirjaimella alkavaan sanaan. Me olemme LUOTUJA, me olemme LANGENNEITA, mutta Jumalan armosta ja rakkaudesta me jokainen olemme myös LUNASTETTUJA.

Kun nämä kolme tärkeää sanaa saavat Jeesuksen kautta meille kirkastua, meissä alkaa monenlaista parantumista. Itsetuntonne ja minäkuvamme eheytyy, sillä Jumalan luomina me emme ole vain joitain kohtalon oikusta syntyneitä elollisia organismeja. Me olemme Jumalan kuviksi luotuja ja hänen rakkaita lapsiaan.

Syntiin langenneina me olemme kykenemättömiä itse itseämme pelastamaan. Niinpä me voimme pelastua ja saada iankaikkisen elämän yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen ansiosta.

Jeesuksen lunastuksestamme ristillä maksama suunnaton hinta kertoo, miten arvokas ja rakas sinä, minä ja jokainen meistä on Jumalalle.  Elämälläsi on siis sekä tarkoitus että päämäärä: Palvella täällä Jumalaa ja lähimmäistä, kertoa eksyneille Jeesuksesta ja päästä kerran kotiin taivaallisen Isämme luo.

Siunausta ja iloa päivääsi, Jeesuksen kalliisti lunastama ystäväni!