Kuka oli oikeassa?

Eräällä miehellä oli neljä poikaa, jotka kiistelivät jatkuvasti keskenään. Jokainen heistä uskoi, että vain hänellä oli hallussaan oikea tieto.

Isä halusi saada poikiensa joutavan nahistelun loppumaan. Niinpä hän kutsui heidät luokseen. Sitten hän kertoi pojilleen kaukaisesta mäestä, jolla kasvoi suuri hedelmäpuu. Lopetettuaan hän sanoi:

”Jokaisen teistä on käytävä tuon puun luona ja tutkittava sitä huolellisesti. Sen jälkeen palaatte takaisin ja laaditte selostuksen näkemästänne.”

Isä lähetti pojat matkaan vuorotellen. Vanhimman poikansa hän lähti talvella, seuraavan keväällä, kolmannen kesällä ja nuorimman syksyllä.  

Kun kaikki pojat olivat vuorollaan käyneet tutkimassa hedelmäpuuta ja laatineet raporttinsa, he tulivat isän luo kertomaan näkemästään.

Vanhin pojista sanoi: ”Puu oli karu, suorastaan ruma. Kaiken lisäksi sen oksat olivat katkeamaisillaan lumen painosta.”

Seuraava pojista sanoi: ”Olet väärässä! Puu oli täynnä pieniä vihertäviä ja puhkeamaisillaan olevia silmuja. Ne olivat kuin hentoja lupauksia jostain paljon suuremmasta ja kauniimmasta.”

Kolmas poika sanoi: ”Oletteko te sokeita? Puuhan oli täynnä vihreyttä ja kauniita kukkia. Mitään ihastuttavampaa en ole ikinä nähnyt. Sen tuoksukin oli hurmaava!”

Nuorin pojista ei voinut olla nauramatta veljiensä tietämättömyydelle: ”Toki puu oli täynnä vihreyttä, mutta eihän se ole tärkeintä. Oleellista on se, että puun oksat suorastaan notkuivat kypsistä ja herkullisista hedelmistä.”

Poikien kesken syntyi kiivas väittely siitä, kuka oli oikeassa. Kun tilanne oli jo kärjistymässä tappeluksi, isä keskeytti kiistelyn ja sanoi:

”Te olette kaikki oikeassa ja samalla väärässä. Jokainen teistä on omaksunut oman vahvan mutta rajoittuneen käsityksen puusta. Jokainen teistä tarkastelee puuta vain yhdestä näkökulmasta”, isä sanoi.

”Silti jokainen teistä puolustaa omaa näkemystään aivan kuin se olisi koko totuus. Totuuden voi kuitenkin löytää vain oppimalla myös siitä, mitä muut ovat löytäneet”, isä neuvoi poikiaan.

”Jos me keskitymme vain puolustamaan omia näkemyksiämme, seurauksen on riitoja ja tappeluja. Päästäksemme edes hieman lähemmäksi totuutta meidän on suhtauduttava nöyrästi ja avoimella mielellä myös niihin, jotka ovat eri mieltä kanssamme. Vain siten toisten löydöt ja oivallukset auttavat meitä näkemään ja ymmärtämään kokonaisuuden. Vasta silloin meille myös selviää, mitkä asiat ovat kaikkein tärkeimpiä”, isä sanoi.

Helluntaina Jeesuksen seuraajien keskelle laskeutunut Pyhä Henki yhdisti keskenään kiistelleet opetuslapset. Kovin erilaisina ja eri taustoista tulleinakin he astuivat yhtenä joukkona ulos rakennuksen luo kerääntyneiden eteen ja alkoivat kertoa heille Jeesuksesta ainoana tienä Jumalan luo. Käynnistyi ensimmäinen Se löytyi -missio.

Julistettu sana meni perille. Apostolin tekojen 2. luvun jakeissa 2-41 kerrotaan, mitä tapahtui. Vielä samana päivänä peräti kolme tuhatta eri puolilta Rooman valtakuntaa saapuneista, eri kieliä puhuvista ja erilaisten kulttuurien keskellä eläneistä kuulijoista liittyi ensimmäiseen kristilliseen seurakuntaan. (Apt.t.2:2-41)

On tärkeää lukea myös Apostolintekojen seuraava jae. Siinä paljastetaan, millaista juuri syntyneen ensimmäisen kristillisen seurakunnan elämä oli:

”Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap.t.2:42)

Jeesuksesta virrannut rakkaus rakensi helluntaina elävän yhteyden lähtökohdiltaan kovin erilaisten uskovien välille.

Neljän evankeliumin ja Apostolien tekojen jälkeen Uudessa testamentissa ovat niin sanotut seurakuntakirjeet. Niiden kirjoittajat joutuvat tuon tuosta korostamaan keskinäisen yhteyden ja rakkauden tärkeyttä. Siitä päätellen uskovien yhteys oli alkanut varsin pian rakoilla.

Tähän mennessä Jeesuksen seuraajien joukko on pirstoutunut huikeaksi määräksi kirkkokuntia ja seurakuntia, jotka muut ulkopuolelle sulkien korostavat omia painotuksiaan, tulkintojaan ja perinnäissääntöjään.

Kaikille, jotka uskovat omistavansa ainoan totuuden evankeliumista, Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa:

”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh.10:16)

Sana yksi on ehdoton. Se ei jätä vaihtoehtoja. Tarhoja on Jeesuksen sanojen mukaan useita, laumoja vain yksi. Meillä ei voi olla Lutherin, Hedbergin, Laestadiuksen, Paavo Ruotsalaisen, paavi Franciscuksen, patriarkka Kirillin, helluntailaisten, vapaakirkollisten, liberaalien, konservatiivien tai minkään muunkaan hengellisen porukan omaa laumaa jaa paimenta. On vain yksi lauma, kaikki ihmisten rakentamat rajat ylittävä Jeesuksen omien lauma, jota hän paimentaa.    

Siunausta ja Jumalan rauhaa elämääsi, rakas ystäväni!