Matti oli käynyt kaikki myyntikoulut. Miehen pätevyyttä osoitti tuhti nippu todistuksia. Valitettavasti Matin henkilökohtaiset ominaisuudet olivat sellaiset, että asiakkaat eivät halunneet ottaa häntä vastaan.
Oliko Matti siis pätevä? Vai oliko hän pätevä ja epäsopiva? Tai oliko Matti yksinkertaisesti vain sopimaton valittavaksi hakemaansa tehtävään? Oliko Matin valitsematta jättäminen henkilökohtaisten ominaisuuksien takia syrjimistä?
Etiopian Mekane Yesus kirkon mielestä Ruotsin kirkon korkeasti koulutetuista papeista on tullut epäpäteviä toimimaan papinvirassa heidän kirkossaan. Syynä ovat Ruotsin kirkon samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskevat vapaamieliset linjaukset. Asiaa ei auta se, että paperit ovat muodollisesti edelleen kunnossa. Virallisesti pätevistä on tullut tehtäviin sopimattomia, ovet ovat sulkeutuneet ja yhteistyö käynyt mahdottomaksi.
Lähetyskentillä kirkkokuntien ja seurakuntien välinen yhteistyö on paljon laajempaa ja myös luontevampaa kuin lähettäjämaissa. Tästä voisi päätellä, että osa lähetyskentällä toimivan henkilön pätevyydestä – tai ainakin sopivuudesta – määrittyy sen mukaan, miten hyvät edellytykset hänellä on verkostoitua, rakentaa kontakteja ja tehdä yhteistyötä sekä paikallisten että muiden lähettien kanssa. Voisi jopa olettaa, että henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoonallisuuteen liittyvät valmiudet ovat niin tärkeitä, etteivät mitkään muodolliset tutkintotodistukset kykene niitä korvaamaan.
Paperinmakuisia valintoja
Henkilöä kirkon virkaan tai lähetyskentälle valittaessa asianomaisen pätevyyttä arvioidaan hakupaperien perusteella. Niistä ilmenee, millainen koulutus hakijalla on, mitä oppiarvoja hän on saavuttanut sekä aikaisempi työkokemus. Lupaavimmat hakijat kutsutaan haastateltaviksi. Sitten onko päätöksenteon hetki.
Paperien merkitys onkin erityisen tärkeä silloin, kun valittavalta edellytetään tiettyä koulutusta tai tutkintoa. Yleensä ainakin osaa hakijoista myös haastatellaan. Silloin päästään tutustumaan asianomaisen persoonallisiin ominaisuuksiin. Mutta jos valinnassa tukeudutaan voimakkaasti haastattelussa syntyneisiin vaikutelmiin, tuloksena saattaa olla muodollisen pätevyyden eli paperien pohjalta tehty valitus.
Me täällä korkeasti koulutetussa pohjoisessa tuijotamme valtion, kuntien, kirkon ja niiden kyljessä toimivien yhteisöjen rekrytointitilanteissa liiaksi paperien tuomaan muodolliseen pätevyyteen. Valinnan avuksi tarkoitetuista asioista on tullut kahle. Valitusten pelko estää parhaan mahdollisen vaihtoehdon valitsemisen kuhunkin tehtävään. Niinpä valituiksi saattaa tulla henkilö, jolta puuttuu tehtävässä tarvittavia henkilökohtaisia ominaisuuksia ja valmiuksia. Tästä kärsii työyhteisö, työ ja myös vääriin saappaisiin joutunut työntekijä. Harva on onnellinen tehtävässä, jossa ei hän koe onnistuvansa ja saavuttavansa muiden arvostusta.
Paperinmakuinen taisteluväline
Tähän asti paperien tuoman muodollisen pätevyyden ja käytännön sopivuuden välinen jännite on ollut laitettavissa byrokratian piikkiin. Nyt siitä on tulossa vapaamielisyydellä, tasa-arvolla ja nykyaikaisuudella koristeltu myös taisteluväline. Barrikadeja rakennetaan innokkaasti. Rintamalinjoja piirretään rajuin kynänvedoin. Pätevyyden käsite irtautuu yhä kauemmaksi alkuperäisestä tarkoituksestaan.
Ehkäpä olisikin loppujen lopuksi maailman kristittyjen enemmistölle ja etenkin nuorille, elinvoimisille ja kasvaville kirkoille parempi, jos me täällä pohjoisessa tyydymme maalaamaan itsemme Ruotsin tavoin nurkkaan, emmekä lähde liput liehuen maailmalle opettamaan asioita, jotka siellä nähdään kristinuskolle täysin vieraina. Sellaisessa käy helposti samalla tavalla kuin Euroviisujen laulukilpailuissa. Suomen piti lähes voittaa kisa. Toisin kävi, kun muut eivät olleet valmiita vastaanottamaan vapaamielistä rakkauden ja suvaitsevaisuuden viestiämme.