"Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta." (1.Tess.5:16-18) Eikö Paavali sitä tässä meille kolme käytännössä aivan mahdotonta vaatimusta?
Kuka meistä pystyy kaikkien huolien, menetysten ja pettymysten keskellä aina iloitsemaan? Omasta kokemuksesta me tiedämme, että jokaisen ihmisen elämässä on paljon hetkiä, joista ilo on kaukana.
Entä sitten kehotus rukoilla lakkaamatta? Tuttuja meille toki ovat aamurukous, ruokarukous, iltarukous sekä jumalanpalveluksiin ja muihin hengellisiin tilaisuuksiin liittyvät rukoukset. Mutta että rukoilla lakkaamatta! Päivän aikana ajatuksemme ja sanamme liikkuvat enemmän monissa muissa asioissa kuin rukoilemisessa.
Eikä tekstin kolmas lause, kehotus kiittää kaikesta, ole edellisiä helpompi. Monista asioista me varmasti kiitämme, mutta kiitosta runsaammin sisältämme nousee valitusta, nurinaa ja tyytymättömyyttä.
Miten meidän siis tulisi lähestyä noita kolme lyhyttä vaatimusta alituisesta iloitsemisesta, kiittämisestä ja rukoilemisesta?
Otetaan, ystävät, näidenkin lauseiden kohdalla lähtökohdaksi se, että Raamatussa ei ole turhia asioita. Raamatun kirjoitukset ovat kauttaaltaan Jumalan Hengen inspiroimia, kuten Paavali toteaa toisessa kirjeessään Timoteukselle (2 Tim. 3:16). Niinpä me saamme luottaa siihen, että Pyhä Henki haluaa avata meille myös näitä Paavalin arvoituksellisilta tuntuvia sanoja.
Tänä aamuna me keskitymme Paavalin vaativilta tai jopa ylivoimaisilta tuntuvista lauseista ensimmäiseen, ”Iloitkaa aina”. Muihin palaan myöhemmin.
On monenlaisia asioita, joista me voimme iloita. Me voimme iloita jäätelötötteröstä, mutta se on pian syöty ja unohdettu. Me voimme iloita hauskoista juhlista, mutta niistä on pian jäljellä vain valokuvia ja haalistuvia muistoja. Me voimme iloita hauskasta tarinasta, hyvästä elokuvasta tai nauraa hauskalle jutulle, mutta ne kaikki ovat nopeasti ohi.
Mistä me voimme iloita aina? Ihan aina, olosuhteisiin katsomatta elämämme jokaisena päivänä?
Luukkaan evankeliumin 10. luvun jakeessa 20. Jeesus kertoo meille kestävän ja loputtoman ilon aiheen: ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.” (Luuk10:20)
Me saamme iloita siitä, että meidän syntimme annetaan anteeksi Jeesuksen tähden ja pelkästä armosta. Ja siltä varalta, että joku ei vielä tuota tohtisi uskoa, Jeesus palaa asiaan Johanneksen evankeliumin 5. luvun jakeessa 24:
"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.
Tuntuipa meistä tänään, huomenna tai jonain muuna päivänä ihan miltä tahansa, niin Paavalin lailla meillä on aina syytä iloon.
Roomalaiskirjeen 8. luvun Paavali päättää iloitsemalla Jumalan käsittämättömästä rakkaudesta. Samalla hän vakuuttaa meille helposti ilomme hukkaaville, ettei mikään voima kykene poistamaan nimeämme taivaan kirjasta, johon se on Jeesuksen verellä kirjoitettu. Me voimme toki olla joskus murheellisia, masentua tai pelätä, mutta kaiken sellaisen yli meitä kantaa ilo, jota kukaan ei voi meiltä riistää.
Ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room.8:38-39)
Vaikka elämämme olisi miten rosoista, pilvet yllämme synkkiä ja vaeltamamme polku kivikkoinen, niin me saamme kohdata kaiken iloiten ja luottavaisina rakastavan Jumalan katseen alla. Kaikissa vaiheissa uskollisena matkakumppaninamme on syntimme sovittanut Vapahtajamme Jeesus Kristus. Häntä seuratessamme meitä on maallisen vaelluksemme jälkeen odottamassa iankaikkinen elämä ja loppumaton ilo.
Kun kävin koulua, monilla oppilaista oli pieniä vihkoja. Tapana oli liimata ystävien vihkoihin pieniä kiiltokuvia. Niiden yhteyteen kirjoiteltiin pieniä muistolauseita. Tänä aamuna Jeesus haluaa kirjoittaa sinun alkaneen päiväsi muistolauseeksi Johanneksen evankeliumin 15. luvun jakeen11: "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” (Joh.15:11)
RUKOUS
Rukoillaan yhdessä Psalmin 16 sanoin:
”Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne. Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan. Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.” (Psalmi 16:9-11)
Aamen
----
Teksti perustuu maanantaina 27.7.2020 pitämääni Radio Patmoksen aamuhartauteen.