Kun kuolleet luutkin heräävät eloon

Naistenlehtien vakiotavaraa ovat erilaiset muuttumisleikit. Joku aivan tavallinen nainen viedään valokuvausstudioon. Siellä häntä kuvataan arkisissa vaatteissaan, värjäämättömissä hiuksissaan ja ilman meikkejä. Sitten hänet kiidätetään vaatekauppaan, kampaajalle ja kosmetologille ja tuodaan lopuksi takaisin studioon. Lehden seuraavassa numerossa me kaikki saamme katsella näitä ”ennen” ja ”jälkeen” kuvia sekä ihastella muutoksen suuruutta.

Jumala ei kutsu meitä muuttumisleikkeihin. Hän ei ole kiinnostunut korjailemaan meitä vähän sieltä ja täältä. Hän haluaa kokonaan uudesti syntyneen ihmisen.

Miksi uudesti syntyminen on niin tärkeää? Sen Jeesus kertoo Johanneksen evankeliumin 3. luvun alussa Nikodemokselle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Jeesus ei ehdottanut vain pientä kohentelua, pahimpien vikojen korjausta tai omien virheiden peittelyä. Hän edellytti kokonaan uutta, uudesti syntymistä ylhäältä.

Jos ryhdymme rehellisesti etsimään itsestämme todisteita omasta uudesti syntymisestämme, vaivumme epätoivoon. Ainakin itse olen huomannut, että vanha ihminen on sisälläni yhä vahvasti läsnä ja hyvissä voimissa. Kovin vähän elämästäni löytyy sellaista, minkä voisin sanoa olevan uudesti ylhäältä syntynyttä. Olen pikemminkin kuin elämän risteyksissä ja mutkissa moneen kertaan kolaroitu auto, josta vahinkotarkastaja antaa tylyn tuomion: ”Korjauskelvoton!”

Puhuuko Jeesus siis mahdottomasta asiasta edellyttäessään uudesti syntymistä ylhäältä? Eihän toki. Tiituksen kirjeen 3. luvun jakeissa 4-5 meille kerrotaan ainoa tapa, jolla uudesti syntyminen voi tapahtua:

”Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.” (Tiit.3:4-5)

Jumala vei Hesekielin kuolleita luita täynnä olevaan laaksoon. Sitten Jumala kysyi Hesekieliltä, voivatko kuolleet luut herätä eloon? Heselien vastasi: ”Herra, sinä sen tiedät!” (Hesekielin kirjan 37:1-10 kertomuksen voit lukea tekstin lopusta)

Hesekielin hämmentynyt vastaus ei Jumalaa häirinnyt. Hän kehotti Hesekieliä puhumaan kuolleille luille. Hän myös kertoi, mitä Hesekielin tuli puhua. Jumalalla oli selkeä toimeksianto. Hän ei odottanut Hesekielin saavan omassa voimassaan jotain ihmeellistä aikaan.

Hesekielin ei tarvinnut vakuuttaa Jumalalle, että kyllä minä uskon luiden heräävän. Hänen tarvitsi vain puhua se, minkä oli Jumalalta saanut. Voima ei ole profeetassa eikä julistajassa eikä heidän sanoissaan. Voima on yksin Jumalassa, hänen sanassaan.

Kun Hesekiel totteli, seurasi uskomattomia asioita. Hänen vielä puhuessaan luut liittyivät toisiinsa ja pian laakso oli täynnä ehjältä ja kokonaiselta näyttäviä mutta aivan hengettömiä ihmisiä. Näyn kahdessa viimeisessä jakeessa. Hesekiel saa jälleen ohjeet ja sanat Jumalalta. Ja kun hän toimii niiden mukaisesti, kuolleet luut heräävät eloon.

Meidän kuolleiden luittemme heräämisessä eloon on siis kysymys pelkästään Jumalan rakkaudesta, armosta ja Pyhän Hengen uudistavasta voimasta. Sitä sanomaa Jumala lähettää meidät myös tänään kertomaan kaikille tämän maailman kovuuden ja rakkaudettomuuden surmaamille kuolleille luille.

Hesekielin näyn viimeiset sanat ovat ””ja siinä oli luvuton ihmisjoukko”. Kaikista kansoista koostuvan suuren kansanjoukon me tapaamme jälleen Ilmestyskirjan 7. luvun jakeissa 9-10, Siinä ”luvuton kansanjoukko” on ylistämässä valtaistuimella istuvaa Jumalaa ja Karitsaa. Tuolloin Jumala itse on levittänyt telttamajansa heidän ylleen, eikä heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, ja Jumala on itse pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään. 

RUKOUS

Pyhä Jumala, rukoilen sinua, että varjelisit minua tänäänkin synnistä ja kaikesta pahasta, niin että kaikki mitä teen, koko elämäni, olisi sitä mitä tahdot. Minä annan itseni, ruumiini ja sieluni, ja kaiken elämässäni sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon kanssani, ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun.

Aamen

---- 

Teksti perustuu maanantaina 29.6.2020 pitämääni Radio Patmoksessa aamuhartauteen

 

Hartauteni tekstinä oli:

”Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia.

 

Herra sanoi minulle: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi: "Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra."

 

Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.

 

Herra sanoi minulle: "Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon." Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.” 

(Hess 37:1-10)