Kun viimeinen tulikin ensimmäisiksi

Rikas ja oman arvonsa tunteva nuori nainen oli saanut lähtöselvityksessä lentokoneesta ikkunapaikan. Siinä istuessaan nainen huomasi, että hänen viereensä istuutui vanha mies. Miehen kuluneet vaatteet ja koko olemus kertoivat, että hän oli hyvin köyhä.

Rikas nainen ei halunnut viettää pitkää lentoa vieressään mies, joka hänen mielestään oli pelkkä elämässään epäonnistunut luuseri. Niinpä nainen kutsui lentoemännän paikalle, ja kertoi olevansa tyytymätön matkaseuraansa. Hänen oli ehdottomasti saatava koneesta jokin muu itselleen sopivampi paikka.

Kuunneltuaan naisen kipakan valituksen lentoemäntä vastasi: ”Olen pahoillani, mutta tässä turistiluokassa ei ole ainuttakaan vapaata paikkaa, joten teidän on istuttava omalla paikallanne.”

Vastauksesta piittaamatta nainen vaati yhä äänekkäämmin itselleen parempaa paikkaa. Hän ei kerta kaikkiaan suostuisi istumaan tuntikausia tuollaisen epämiellyttävän surkimuksen vieressä. 

Mitkään selitykset ja suostuttelut eivät kelvanneet naiselle. Niinpä lentoemäntä lupasi kertoa naisen vaatimuksesta koneen kapteenille.

Koneen kapteeni kuunteli hämmästyneenä lentoemännän kertomusta. Samalla kapteenia alkoi hymyilyttää. Kun lentoemäntä oli lopettanut, kapteeni antoi lentoemännälle selvät toimintaohjeet ja lähetti hänet hoitamaan kiusallisen tilanteen.

Palattuaan rikkaan naisen ja vanhan miehen penkkiriville lentoemäntä sanoi: ”Kapteeni ilmoitti, ettei teidän tarvitse matkustaa noin hankalan ihmisen vieressä. Järjestämme teille uuden istumapaikan.”

Rikkaan naisen kasvoille levisi voittajan omahyväinen hymy ja hän valmistautui jo nousemaan paikaltaan. Lentoemäntä ei ollut kuitenkaan vielä lopettanut. Kumartuen ääneti istuneen vanhan miehen puoleen hän jatkoi: ”Kapteeni ilmoitti, että te voitte siirtyä istumaan ensimmäisen luokan puolelle. Siellä on varmasti mukavampaa ja rauhallisempaa.”

Koneen matkustajat olivat seuranneet ääneti rikkaan naisen vaatimuksia ja siitä seurannutta keskustelua. Henkeä pidätellen he olivat odottaneet, miten välikohtaus ratkeaisi.  Kun lentoemäntä lähti saattamaan vanhaa miestä ensimmäisen luokan puolelle, matkustajat puhkesivat raikuviin aplodeihin.

Tämän maailman arvojärjestys on selvä. Julkisuuteen ja ihailun jalustalle nostetaan rikkaat ja menestyneet. Heitä ihaillaan ja media seuraa heidän elämäänsä herkeämättä. Ei siis ihme, että niin monet pyrkivät kaikin keinoin pääsemään mukaan television reality ohjelmiin, toimittajien haastateltaviksi ja lehtien kansikuviin.

Tavallisten arjen ahertajien ja maan hiljaisten osa on toisenlainen. He voivat vain etäältä seurata, kun julkkikset ja rikastuneet esittelevät asuntojaan, lomaparatiisejaan ja uusia kumppaneitaan.

Useimpien ihmisten elämä ja ajatukset eivät ylitä uutiskynnystä. Sekä julkkikset että media tuntuvat tyystin unohtaneen, että koko yhteiskuntamme elää ja pysyy pystyssä vain niin sanottujen tavallisten ihmisten ahkeruuden ja ponnistelujen varassa.

Jumalan arvojärjestys on erilainen kuin mammonan sokaiseman maailmamme.  Sananlaskujen kirjan 18. luvun jakeessa 12 sanotaan: ”Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta.” (Sananl.18:12)

Myös Jeesus nosti tämän asian esille. Matteuksen evankeliumissa hän sanoo jopa kahdessa eri kohdassa, että viimeiset tulevat olemaan ensimmäisiä ja ensimmäiset viimeisiä. (Matt.19:30, 20:16)

Ei siis ihme, että myös apostoli Paavali näki hyväksi käsitellä useammassakin kirjeessään oikeaa arvojärjestystä.  Filippiläiskirjeessä Paavali varoittaa meitä tekemästä mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta. Sen sijaan, että mainostaisimme omaa erinomaisuuttamme, meidän on oltava nöyriä ja pidettävä toista parempana kuin itseämme. (Fil.2:3) Roomalaiskirjeessä Paavali toteaa, että meidän on oman viisautemme korostamisen sijasta asetuttava vähäosaisten rinnalle. (Room.12:16)

Siihen aikaan, kun aloittelin koulunkäyntiä, opettaja laulatti meillä usein virsiä. Noilta ajoilta on mieleeni jäänyt erityisen vahvasti adventin aikana ahkerasti käytetty virsi numero 7. Sen kolmannen säkeistön viisaita sanoja olisi syytä laulattaa myös tämän ajan koululaisilla sekä myös meillä vanhemmilla:

”Nöyryyttä, hiljaisuutta Jumala rakastaa,

ei kärsi kopeutta, ylpeitä vastustaa.

Kun sydän haluinen Herraansa odottaapi,

se tietä valmistaapi tulolle Jeesuksen.”

(VK7, 3. säkeistö)

Kolosalaiskirjeessä Paavali antaa meille oivallisen elämänohjeen: ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.” (Kol.3:12)

Paavalin sanoja on hyvä pohdiskella lentokoneessa istuessa, kaupan kassalla jonottaessa tai kohdatessaan salaliittoteorioihin hurahtaneita lähimmäisiään.

Jumalan rauhaa ja sydämen lempeyttä elämääsi, rakas ystäväni!