Kuolemansairautta torjumaan
Pelottavan, vaarallisen ja varmaan kuolemaan johtavan sairauden nimi on synti. Me kaikki olemme syntisiä. Me kaikki olemme tehneet syntiä Jumalaa ja lähimmäisiämme vastaan sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Siksi meillä kaikilla on edessämme varma kuolema.
Tällainen on lähtöasetelma sunnuntaina 6.11.2011 kirkoissa luetussa päivän evankeliumitekstissä (Luuk.10:1-12) Voit tekstin lukea kautta.
Tekstissä Jeesus lähettää seitsemänkymmentäkaksi opetuslastaan matkaan parantamaan sairaita ja kertomaan kaikille, että Jumalan valtakunta on tullut heitä lähelle. Jeesus lähettää heidät tarjoamaan kaikille kuolemantautiin sairastuneille ainoaa lääkettä, joka voi ihmiset pelastaa.
Lyhyeen raamatunkohtaan mahtuu monta asiaa, joiden ääreen kannattaa hetkeksi pysähtyä:
Jo evankeliumitekstin ensimmäisestä lauseesta löytyy sana, jota emme voi ohittaa kevyesti. Jeesus lähettää matkaan. Hän ei neuvo rakentamaan komeaa katedraalia tai kodikasta rukoushuonetta ja odottelemaan, että ihmiset kokoontuisivat sinne kyselemään lääkettä tautiinsa. On lähdettävä matkalle tavoittamaan ihmisiä heidän arkisten askareittensa keskeltä.
Jeesus toteaa opetuslapsilleen, että sadonkorjaajia, matkaan lähteviä ja lääkettä jakamaan valmiita on liian vähän. Tilanne on sama yhä edelleen. Useimmat istuvat mieluummin pellon pientareella katselemassa palkkaamiensa työntekijöiden puuhia. Toiset ovat mieluummin aitassa jyväsäkkejä laskemassa. Kolmannet rakentavat uusia aittoja. Neljännet suunnittelevat muiden lähettämistä matkaan jne.
Meille menetelmiin, välineisiin ja projekteihin tottuneille on hämmentävää se, että Jeesus käskee lähteä ilman ulkoisia varusteita. Julistettava sanoma riittää. Temput ja tekniikat, monenlaiset varusteet saattaisivat vain hämmentää tai peittää alleen tärkeän viestin.
Jeesus ei lupaa omilleen helppoja eikä edes turvallisia aikoja. Hän sanoo lähettävänsä opetuslapsensa kuin lampaat susien keskelle. Kuva on karu. Nykyisin olemme voineet lukea uutisia siitä, miten jopa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa yksi ainoa lammaslaumaan hiipinyt susi on saanut aikaan kamalan teurastuksen. Mitä onkaan siis odotettavissa silloin, kun lammas lähetetään susien keskelle!
Jeesus myös ilmaisee sanomalla olevan kiire. Matkalla ei ole aikaa pysähdellä tapailemaan tuttuja, vertailemaan tuloksia tai pitämään teologisia kokouksia ja organisoimaan opillisia kiistoja ratkovia seminaareja. Evankeliumi on kirkas ja yksinkertainen asia. Se ei tarvitse tuekseen kuorrutusta eikä konsteja, jotka helposti laimentavat lääkkeen, tuovat siihen astian makua ja hidastavat sen ennättämistä perille.
Jeesus käskee lähettiensä mennä taloihin, ihmisten koteihin. Tuomisina saapujilla ei ole kukkia eikä lasimaljakoita vaan jotain paljon parempaa, Jumalan rauha.
Jeesus myös kertoo, mitä tulee tehdä, jos sanoman tuojia ei oteta vastaan. Heidän ei pidä jäädä väittelemään niiden kanssa, jotka eivät katso sanomaa tarvitsevansa tai haluavat itsepintaisesti turvautuva muihin lääkkeisiin. Jos sanomaa ei oteta vastaan, on jatkettava matkaa, sillä sanomalla on kiire, on ehdittävä muiden sairastavien avuksi. Jeesus myös ilmoittaa, ettei sanoman torjuneilla olisi edessään helpot ajat. Viimeisellä tuomiolla heidän kohtalonsa tulee olemaan ankarampi kuin Sodoman kaupungin asukkailla.
Mikä olikaan se äärimmäisen tärkeä tehtävä, johon Jeesus seuraajansa lähettää? Mikä on kuoleman taudista pelastava lääke, jota Jeesus lähettää omansa jakamaan?
Tekstissä Jeesus sanoo: ”Parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.”
Ensimmäiseksi tuosta saattaa nousta mieleen fyysisistä sairauksista parantaminen. Sellaisesta löytyy runsaasti esimerkkejä Jeesuksen toiminnassa ja myös Apostolien teoista. Parantaminen fyysisistä sairauksista on upeaa ja tärkeää. Kuitenkin se parhaimmillaankin on vain väliaikaista. Jonain päivänä myös parantumisihmeen kokeneet kuolevat.
Syvempi ja tärkeämpi paraneminen on paljon enemmän. Se tapahtuu aina silloin, kun ihminen oman toivottoman syntisyytensä tajuten saa ottaa vastaan lääkkeen kuolemansairauteensa. Hän ymmärtää, että lääke on hänelle tarjolla yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen sovitustyön kautta. Tällaisen synnin sairaudesta parantavan lääkkeen vaikutus murtaa jopa kuoleman vallan ja yltää iankaikkisuuteen saakka.
Myös ajallisen elämämme fyysisillä paranemisilla on omat tärkeät tehtävänsä. Niiden samoin kuin muiden ihmeiden ja merkkien tehtävänä on julistetun sanan vahvistaminen. Ne ovat Jumalan lahja asianomaiselle sekä samalla näkyvä todistus siitä, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Ne ovat Pyhän Hengen allekirjoitus saarnatun evankeliumin vakuutena.
Jeesuksen toimeksianto on hyvin yksinkertainen ja selkeä: parantakaa ja julistakaa Jumalan valtakuntaa. Noihin kahteen kohtaan mahtuu Raamatun ydin, Jumalan sana ja voima.
Oman aikansa uskonnolliselle eliitille, joka kyllä tunsi kirjoitukset, mutta kulki silti eksyksissä ja pimeydessä, Jeesus sanoi: ”Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Matt.22:29) Ei riitä, vaikka tuntisi Raamatun sanasta sanaan. On tunnettava myös Jumalan voima.
Meidän luterilaista kirkkoamme sanotaan usein sanan kirkoksi. Ilman Jumalan voiman tuntemista, meilläkin on Jeesuksen mukaan vaarana eksyminen. Jos Pyhän Hengen jakamat armolahjat, ihmeet ja merkit eivät pääse vahvistamaan julistusta, sanat jäävät voimattomiksi, eivätkä ne pysty laskeutumaan pään tasolta koskettamaan sydämiä.
Palaan vielä Jeesuksen mainitsemiin lampaisiin ja susiin. Lampailla, jotka Paimen lähettää näennäisen tyhjin käsin susien keskelle, on turvanaan rohkaisijanaan, lohduttajanaan ja varustajanaan Pyhä Henki. Heillä on mukanaan Jumalan voima, joka loi taivaat ja maat. Voima, joka herätti Jeesuksen kuolleista. Voima, joka yhä parantaa sairaita ja vahvistaa Raamattuun sitoutuneen julistuksen ihmeillä ja merkeillä.
Miten me voisimme muotoilla Jeesuksen antaman tehtävän selkeästi ja pelkistetysti tämän päivän tilanteeseen? Ehdotan että teemme sen yksinkertaisesti ja selkeästi asettamalla tavoitteemme näin: Järvenpää Jeesukselle!
Otetaan Jeesuksen sanat vakavasti ja lähdetään liikkeelle. Keskitytään olennaiseen. Pannaan sivuun kirkkokuntien, tunnustuskuntien, herätysliikkeiden ja seurakuntien väliset kiistat ja katsotaan yhdessä Jeesukseen, joka on meille kaikille yksi ja yhteinen. On vain yksi Paimen ja yksi lauma, yksi Jeesukseen turvautuvien ja häntä seuraavien maailmanlaajuinen seurakunta. Siihen kuulumista eivät määrittele organisaatiot eivätkä kirkonkirjat vaan jokaisen oma suhde Jeesukseen.
Meille on uskottu jaettavaksi maailman kuolemansairauteen ainoa pelastava ja parantava lääke. Me saamme kirjoittaa itsellemme, toinen toisillemme ja jokaiselle kohtaamallemme ihmiselle tuon ainutlaatuisen ja varmasti tautiin tepsivän lääkereseptin:
”Niin ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room.8:1) Lääke nautitaan päivittäin iloisin ja kiitollisin mielin yhdessä kaikkien kaiden ja mantereiden, kirkkojen ja seurakuntien Jeesukseen uskovien kanssa.
Saarna Järvenpään kirkossa Tuomasmessussa 6.11.2011
