Tiedemiehet ovat keksineet, miksi kurjet ja monet muutkin linnut lentävät aurana. On havaittu, että lentävä lintu aiheuttaa siiveniskuillaan ilmavirran, joka muodostaa sen takana lentävälle linnulle ylöspäin nostavan voiman. Lentämällä V-muodossa eli aurana, koko parvi pystyy lentämään samalla energialla 71% pitemmän matkan kuin jos ne lentäisivät hajallaan ja kauempana toisistaan.
Mitä me voisimme kurkien käyttäytymisestä oppia
1. opetus: Jos yksittäinen lintu poikkeaa joukosta ja alkaa lentää ilman muita, se huomaa välittömästi kaiken muuttuvan vaikeammaksi ja raskaammaksi. Niinpä se hakeutuu kiireesti takaisin muiden joukkoon.
Jos me olemme yhtä viisaita kuin kurjet, me pysymme porukassa ja pyrimme kaikin tavoin lisäämään ja rakentamaan kristittyjen yhteyttä antamatta edes seurakuntien tai kirkkokuntien rajojen olla esteenämme.
2. opetus: Kun auran kärjessä lentävä lintu väsyy, se siirtyy taaemmaksi päästäen toisen linnun kärkeen halkomaan tuulta.
Jos me olemme yhtä viisaita kuin kurjet, me kierrätämme tehtäviä sekä kutsumme ja varustamme jatkuvasti uusia ihmisiä seurakunnan toimintaan. Työntekijäkeskeisessä seurakunnassa, jossa ammattilaiset hoitavat kaiken ja seurakuntalaisilla on lähinnä vain yleisön rooli, on uupuneita työntekijöitä ja turhautuneita jäseniä.
3. opetus: Aurassa taaempana lentävät linnut päästelevät ajoittain kelpo tuuttauksia kannustaakseen edellään lentäviä ja kertoakseen näille, että mukana tullaan ja väsyneitä korvaamaan löytyy uusia innokkaita tuulenhalkojia.
Meidän on muistettava kiittää ja kannustaa niitä, jotka antavat saamansa lahjat Jeesuksen maailmanlaajuisen seurakunnan käyttöön. Ystävällinen ”honk, honk!” voi joskus olla paikallaan toinen toistemme rohkaisemiseen myös siihen, että me emme olisi pelkkiä sunnuntaikristittyjä vaan eläisimme uskoamme todeksi seitsemänä päivänä viikossa lähimmäisiämme palvellen ja Jeesuksesta kertoen.
4. opetus: Jos joku linnuista sairastuu tai haavoittuu ja joutuu jättämään paikkansa sekä laskeutumaan maahan, kaksi muuta lintua seuraa sitä jääden pulaan joutuneen tueksi ja turvaksi. Ne pysyttelevät toverinsa rinnalla kunnes tämä on joko jälleen lentokykyinen tai kuollut. Sen jälkeen ne nousevat yhdessä siivilleen etsiytyen omaan tai johonkin muuhun sopivaan joukkoon.
Jos me suhtautuisimme uupuneisiin, langenneihin, syrjäytyneisiin ja elämässään monin tavoin haavoitettuihin lähimmäisiimme yhtä huolehtivasti kuin kurjet, seurakuntien kokoustilat pullistelisivat ihmisistä. Tässäkin meillä on paljon oppimista, mikäli haluamme osoittaa vääriksi syytökset siitä, että kristityt ovat ainoa armeija, joka ampuu omat haavoittuneensa tai ainakin karkottaa heidät keskuudestaan.
Mitä kurjet opettivat: Mitä meidän olisi syytä muistaa, kun seuraavan kerran katselemme upeaa kurkiauraa? Mitä Jumalan luomat upeat kurjet ja joutsenet haluavat meille opettaa?
Pysymällä yhdessä, rakentamalla keskinäistä yhteyttä ja pitämällä kiinni Jeesuksen opetuslapsilleen antamasta yhteisestä näystä kristityt kykenevät moninkertaistamaan evankeliumin leviämisen. Suotta ei Jeesus omiensa yhteyttä rukoillessaan sanonut perusteluksi, ”että maailma uskoisi” (Joh.17).