Life-lehti teki aikoinaan kuvareportaasin, jossa se kuvasi erilaisia ihmisiä kadun kansasta ja laitapuolen eläjistä suuryritysten johtajiin. Kuvissa kaikilla oli päällään ainoastaan lantion peittävä pyyhe.
Hämmästyttävää oli, että kuvista oli vaikea sanoa, kuka oli ison firman johtaja, kuka tavallinen duunari ja kuka köyhyysrajalla sinnittelevä työtön. Pelkän pyyhkeen kanssa he kaikki näyttivät periaatteessa samanlaisilta.
Mika Waltarin kirjassa Sinuhe egyptiläinen kirjan päähenkilö Sinuhe seisoo faaraon kuolinvuoteen ääressä. Katsellessaan vanhaa, sairasta ja avuttomana vuoteellaan makaavaa hallitsijaa, Sinuhe tekee samanlaisen oivalluksen: Mahtava yksinvaltias, jolla on ollut käsissään maansa, kansansa ja sen jokaisen asukkaan kohtalot, näytti nyt aivan samanlaiselta kuin kuka tahansa lääkäriltä apua hakemaan tullut kerjäläinen.
Samalla tavalla me kaikista ulkonaisista arvonimistä, titteleistä ja rikkauksista alastomiksi riisuttuina tulemme Jeesuksen luo. Meillä ei ole hänelle mitään muuta annettavaa kuin itsemme. Ja juuri tuollaisina alastomina ja syntisinä Jeesus hyväksyy meidät ja rakastaa meitä. Eikä siinä kaikki. Jeesuksen meille hankkiman armahduksen tähden Jumala kirjoittaa nimemme iankaikkisen elämän kirjaan.
Jos Jumalalla olisi jääkaappi, niin hän tekisi sen lisäksi kuten monet lapsiaan ja lapsenlapsiaan rakastavat vanhemmat ja isovanhemmat tekevät: Hän laittaisi meidän, rakkaitten lastensa kuvat jääkaappinsa oveen.
Joko myös sinun kuvasi löytyy taivaallisen jääkaapin ovesta?
-----
Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1.Joh.4:9-10)
Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. (Joh.3:35-36)