Lehdistö on ottanut tavaksi jakaa erityisesti jääkiekkkoilijoille ja poliittisiin väittelyihin osallistujille leijonia ja lampaita. Leijonien kuvilla palkittiin juttujen yhteydessä voittajat ja onnistuneet henkilöt. Lampailla saavat sellaiset, joita pidetään saamattomina ja epäonnistuneina. Leijonan piirroskuva on komeasti edestäpäin, mutta lampaasta näytetään vain takamus.
En ole raaskinut kertoa lampaillemme Esterille ja Pipsalle, miten häikäilemättömästi ja vääristellen lampaan kuvaa iltapäivälehdissä käytetään. Lampaamme eivät nimittäin ole millään tavalla epäonnistuneita tai saamattomia. Päinvastoin. Olen oppinut lampailta tämän kesän aikana monia asioita. Eräs niistä on valintojen teon välttämättömyys.
- Otatko suklaajäätelöä vai mansikkajäätelöä? kysyin eräältä ystävältäni, kun olin lähdössä hakemaan meille molemmille pakastimestamme jäätelötuutit.
- Aivan sama, ystäväni vastasi.
Joiltakin ihmisiltä puutuu kyky kertoa mielipiteensä ja tehdä valintoja. He jättävät päätöksien teon mieluummin toisille ottamatta asiaan mitään kantaa. Tai ehkä heillä ei mielipidettä edes ole. Heille on aivan sama, mennäänkö syömään vai ei, avataanko ikkuna vai ei, ajetaanko keskustan kautta vai kierretäänkö kehätietä.
Lampaiden ensimmäinen opetus: Valintoja voi tehdä vain sellainen, jolla on mielipide omaa elämäänsä koskevissa kysymyksissä. Jäätelöä Esteri ja Pipsa eivät syö, mutta kahdesta erilaisesta leivänpalasta ne tietävät välittömästi, kumman haluavat.
Lampailla on mielipiteitä, ja ne esittävät oman näkemyksensä selkeästi. Jos asiat eivät suju niiden toivomalla tavalla, ne ilmaisevat vastalauseen äänekkäällä määkimisellä tai haraamalla talutusyritystä vastaan kaikilla neljällä jalallaan. Ne seuraavat kiltisti paimentaan ja ovat pohjimmaltaa perin sopuisia ja kärsivällisiä, mutta ikinä ne eivät sanoisi ”ihan sama”.
Lampaan toinen opetus: Valintojen tekemiseen on syytä suhtautua vakavasti, sillä siinä voi olla kyse elämästä ja kuolemasta.
Meillä ihmisillä on ikävä taipumus syödä kaikenlaista roskaruokaa, mikä näkyy yleistyvässä ylipainoisuudessa ja huolestuttavissa terveystilastoissa. Me emme osaa valita ruokaamme, ja vaikka osaisimmekin, niin emme välitä niin tehdä. Tämän voi huomata pikaruokaloissa sekä ravintoloiden ja laivojen noutopöydissä. Monet noutopöytiä kiertävät ihmiset täyttävät lautasensa kukkuroilleen kaikella sellaisella, mistä lääkärit ja ravitsemustutkijat ovat meitä kymmeniä vuosia varoitelleet.
Lampaat ovat tässä ihmisiä viisaampia. Ne valitsevat huolellisesti, mitä suuhunsa (ja siitä edelleen pötsiinsä, verkkomahaansa, lehtimahaansa ja juoksutusmahaansa) laittavat.
Olen kesän aikana katsellut ihaillen, miten vapaina kulkevat lampaamme valitsevat ruuaksi sopivat kasvit. Kasvien ”noutopöydästä” ne jättävät valitsematta monet sellaiset viherkasvit, jotka minusta näyttävät meheviltä ja herkullisilta. Lampaat syövät vain sellaista, mikä on hyväksi niiden terveydelle ja välttävät kaikkea, mikä sekoittaisi niiden hienon ja monimutkaisen ruuansulatusjärjestelmän.
Ehkä meidän kannattaisi myös ruokatapoinemme ja mielitekoinemme ottaa mallia lampaista.