Eilinen sade on mennyt. Tänään aurinko paistaa. Tuoksuu kesältä. Kaikkialla näkyvät Luojan siveltimen mahtavat vedot herkkinä ja samalla väkevinä. Koko luomakunta todistaa iloisesti Luojastaan kutsuen kiittämään ja ylistämään Hänen hyvyyttään.
Jeesus asetti lapsen esikuvaksemme. Varsinkin näin kesällä tuon kehotuksen ymmärtää helposti. Lapset eivät kesällä laske, kuinka suuri osa kesästä on jo mennyt. Tai koska päivät alkavat taas lyhetä. He eivät ennakoi syksyn tuloa, eivätkä pohdi, kuinka monen päivän päästä on taas aika vaihtaa talvirenkaat. Siksi lapsen kesä on pitempi kuin meidän aikuisten kesä.
Lapset osaavat turhia murehtimatta nauttia lämmöstä ja auringosta. He eivät pohdi menneitä eivätkä laskelmoi tulevia.
Jostain vuosikymmenten takaa mieleen nousevat tuollaiset kiireettömät ja loputtoman pitkät kesät mansikkamaitoineen, uimaretkineen ja leikkeineen. Olisiko ne vuosien kertymisestä huolimatta mahdollista vielä tavoittaa? Juuri tänään päätän ainakin yrittää!
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen." (Jes.58:8-9)
Nuo ovat mainioita jakeita tämän
juttuni teemaan. Näkökulma laajenee ja vakavoituu, jos luemme myös kaksi
edellistä jaetta:
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. (Jes.58:6-7)