Maihinnousun päivä vai voiton päivä?

On tärkeää erottaa nuo kaksi toisistaan, ettemme lopettaisi taistelua liian varhain. Mikäli valppautemme herpaantuu väärään aikaan, voitonpäivä voi jäädä meiltä näkemättä ja juhlimatta. Tässäkin asiassa historialla on tarjota meille hyvä ja hyvin havainnollinen opetus:

Toisen maailmasodan taistelut olivat riehuneet jo useita vuosia. Edessä oli hetki, jolloin liittoutuneitten joukkojen oli ylitettävä Englannin kanaali, mikäli ne aikoivat lyödä Hitlerin joukot. Maihinnousuun vahvasti linnoitetulle rannikolle sisältyi kuitenkin monenlaisia riskejä. Moni asia olisi voinut mennä pieleen ja johtaa ei vain epäonnistumiseen vaan myös valtavaan sotilaalliseen katastrofiin.

Maihinnousu tehtiin 6.6.1944 Normandian rannikolle.  Maihinnousun onnistuttua sodan lopputulos oli selvä. Silti kului melkein vuosi, ennen kuin sota päättyi. Voitonpäivää voitiin juhlia vasta 8.5.1945.  Vaikka sodan lopputulos oli jo tiedossa, maihinnousupäivän ja voitonpäivän välisenä aikana kaatui enemmän sotilaita kuin sodan aiempina vuosina.

Me olemme kaikki mukana sodassa. Maailmassa on syntiinlankeemuksesta lähtien riehunut sota valon ja pimeyden välillä. Tätä sotaa on käyty ja yhä käydään ihmisten sydämissä, kouluissa, työpaikoilla, koko yhteiskunnassa ja taivaiden henkivalloissa. Tämän maailmojen sodan ulkopuolelle kukaan ei voi jäädä. Missään ei ole olemassa rauhallista puolueetonta tai muutoin taistelusta sivuun jäävää aluetta.

Syntiä ja kuolemaa vastaan käynnissä olevan sodan lopputulos ratkaistiin, kun Jeesus sovitti kuolemallaan ristillä ihmisten synnit ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Niiden päivien jälkeen ei ole ollut pienintäkään epävarmuutta siitä, voittaako sodan valo vai pimeys, elämä vai kuolema, totuus vai valhe.

Jumalan valtakunnan ja pimeyden voimien välisen sodan lopputulos on siis jo selvillä. Tästä huomatta, aivan kuin Normandian maihinnousunkin jälkeen, taistelu jatkuu yhä kiivaana. Häviönsä jo tietävä pimeyden armeija taistelee raivokkaasti. Se tekee kaikkensa voidakseen viedä mahdollisimman monta ihmistä mukanaan pimeyden kuiluihin, joihin se sodan viimein päätyttyä heitetään.

Normandian maihinnousun onnistuttua jokainen liittoutuneiden sotilas tiesi taistelevansa voittajien riveissä.  Hän jatkoi taistelua, jotta taistelut loppuisivat mahdollisimman pian ja myös hän pääsisi juhlimaan voittoa.

Tieto voitosta innostaa ja rohkaisee, mutta se voi myös synnyttää vaarallista huolettomuutta. Hyvä esimerkki tästä on koronapandemia, jota vastaan me olemme taistelleet jo uuvuttavan pitkään. Kun viranomaiset kertovat hyviä uutisia laskevista sairastumisluvuista, jotkut ovat antaneet varovaisuutensa herpaantua, hylänneet suojatoimet ja ryhtyneet järjestämään ennenaikaisia voitonjuhlia. Niiden seurauksena sodassa koronaa vastaan on tullut turhia tappioita, kun sairastuneiden luvut ovat pomppanneet jälleen ylöspäin.

Jeesuksen voitto Golgatalla oli täydellinen ja ehdoton. Siitä huolimatta Raamattu kehottaa meitä jatkamaan taistelua sinnikkäästi. Meitä neuvotaan myös valvomaan ja olemaan varuillamme, että myös me olisimme sodan päätyttyä mukana suurissa voitonjuhlissa.

Matteuksen evankeliumin luvun 24 jakeessa 24 Jeesus kertoo seuraajilleen, mitä vaaroja me joudumme ennen voitonpäivää kohtaamaan: 

”Vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.” (Matt.24:24)

Ensimmäisen Pietarin kirjeen 5. luvun jakeessa 29 meitä varoitetaan aliarvioimasta vihollista, joka häviönsä jo tietäen taistelee yhä raivokkaasti:

”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.” (1.Piet.5:29)

Paavali muistuttaa meille 1. kirjeessään Timoteukselle, että sota yhä jatkuu ja myös tappioita on tulossa: 

”Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia.” (1.Tim.4:1)

Efesolaiskirjeen 6. luvun jakeissa 11-17 Paavali kehottaa meitä taisteluiden vielä jatkuessa pukeutumaan Jumalan koko sota-asuun, jotta voisimme kestää perkeleen kavalat juonet.

Voidaksemme pysyä pystyssä ja kerran juhlia lopullista voittoa, meidän on otettava yllemme koko Jumalan sota-asu.  Meidän on käytävä taisteluun kupeet totuuteen vyötettyinä, yllämme vanhurskauden haarniska, kenkinämme alttius rauhan evankeliumille, päässämme pelastuksen kypärä, käsissämme uskon kilpi ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. (Ef.6:11-17)

Runsasta Jumalan siunausta elämääsi ja taisteluihisi, rakas ystäväni!