Mekin olemme trapetsitaiteilijoita

Olimme pari vuotta sitten Pohjois-Koreassa valmistelemassa ruoka-avun lisäämistä nälästä kärsiville ihmisille. Isäntämme halusivat näyttää meille muutakin kuin apuamme tarvitsevia. Niinpä he veivät meidät eräänä iltana valtion ylläpitämään sirkukseen. Siellä katselimme henkeä pidätellen, miten trapetsitaiteilijat tekivät korkeuksissa uhkarohkeita temppuja.

Äkkiä eräältä heistä näytti hyppy hieman epäonnistuvan. Vaikutti siltä, että sitä yrittänyt putoaisi. Nielaisin jännityksestä.  Viime hetkellä hän sai kuitenkin kiinni toisessa heiluvassa tangossa riippuvan toverinsa nilkoista. Yleisö, joka oli katsellut tilannetta hiiren hiljaa ja henkeä pidätellen, puhkesi äänekkäisiin taputuksiin.

Kristittyinä me elämme kuin trapetsitaiteilijat. Koko maailma katselee meidän onnistumisiamme ja epäonnistumisiamme. Näkemänsä perusteella he muodostavat kuvan meidän uskostamme sekä koko kristinuskosta. Eikä vain meidän uskostamme vaan lisäksi myös uskomme kohteesta, Jumalasta ja Herrastamme Jeesuksesta.

Kirjailija, lakitieteen tohtori ja teologian maisteri Tapio Nousiainen on todennut tärkeän asian kirjassaan Leipää ja suolaa (kirjasta on otettu jo 17 painosta!). Me Jeesukseen uskovat olemme viides evankeliumi. Valtava joukko ihmisiä lukee meitä monin verroin tarkemmin kuin Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta. Ei siis ole yhdentekevää, millaisen kuvan me annamme uskostamme omalla elämällämme.

Teeskentely ja tekopyhyys ovat asioita, jotka kaikki, jopa pakanatkin huomaavat. Sellaisella ei voiteta sieluja Jumalalle, vaan tehdään hänen nimensä pilkan kohteeksi. Jeesuksen sanojen mukaan tekopyhä ja ulkonaista kuvaansa varjeleva kristitty on kyllä valmis ottamaan roskan lähimmäisen silmästä, vaikka ei huomaa hirttä omassa silmässään. (Matt.7:3, Luuk.6:41).

Tällaisille ”trapetsitaiteilijoille” Paavaliltakaan ei liikene ymmärrystä:

Sillä "teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa", niin kuin kirjoitettu on. (Room.2:24)

Paavalilla oli varmasti hyvä syy kirjoittaa noin kovia sanoja joillekin oman aikansa ja varmasti myös kaikkien muiden aikojen kristityille.

Myös toisenlaisia todistuksia Jeesuksen seuraajien vaelluksesta tuolloin annettiin. Kirkkoisä Tertullianus, joka eli ensimmäisen vuosisadan lopulla ja toisen alkupuolella, kertoi aikalaistensa sanoneen kristityistä: ”Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan.” Tuohon aikaan monet myös ihmettelivät kristittyjen valmiutta auttaa kaikkia sairaita ja huolehtia heitteille jätetyistä lapsista.

Rakkaus, jota riitti myös oman joukon ulkopuolelle, ei syntynyt puhtaasta opista, sääntöjen noudattamisesta eikä kauniista julkisivusta. Toisen Korintilaiskirjeen 3. luvun jakeessa 6 Paavali paljastaa, mistä tuo rakkaus oli peräisin. Kirjoittaessaan uudesta liitosta, joka on Jeesuksen kautta tehty Jumalan kanssa, Paavali tiivistää koko asian lyhyeen lauseeseen: ”Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3:6)

Rakkaus ei kumpua laista, säännöistä eikä opin puhtaudesta. Oman joukon ja omien tarpeiden yli tulviva rakkaus syntyy vain silloin, kun Pyhä Henki on saanut paljastaa ihmiselle, miten paljon hän itse on saanut syntejä anteeksi.

Jumalan suunnaton rakkaus on kaiken rakkautemme lähde. ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä”, kirjoittaa Johannes ensimmäisessä kirjeessään. (1.Joh.4:20)

Jumalan rakkauden varassa meidät lähetetään seurakunnan keskeltä olemaan rohkeita, pitämään hyvästä kiinni, rohkaisemaan arkoja, tukemaan heikkoja, auttamaan sorrettuja, kunnioittamaan kaikkia ihmisiä sekä rakastamaan ja palvelemaan Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten. Kuten asia usein jumalanpalveluksen lopussa ilmaistaan.

Jos me siihen suostumme ja tyydymme, niin meitä katselevat ihmiset voivat ehkä myös meidän aikanamme puhjeta ihmettelemään:

”Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan.” Katsokaa, miten hyvin ja rakastavasti miehet kohtelevat vaimojaan ja vaimot kasvattavat pienokaisiaan. Katsokaa, miten he ovat opiskeluissaan ja työssään tunnollisia, iloisia ja aina valmiita auttamaan myös naapureitaan ja muita lähimmäisiään.

Siunausta päivääsi, rakas ystäväni!