Mikä meitä oikein riivaa?
Mikä meitä oikein riivaa? Mikä saa meidät mukavat, sivistyneet ja hyvän kotikasvatuksen saaneet ihmiset hautomaan synkkää vihaa, tuntemaan loputonta katkeruutta, vannomaan kostoa tai sanomaan, että sitä minä en ainakaan anna sille koskaan anteeksi!
Raamatussa puhutaan riivaajista ja riivatuista. Joskus, kuten tämän päivän tekstissä, niistä puhutaan pahojen henkien nimellä.
(Sunnuntain 3.3.2013 teksti:
Nykysuomen sanakirja määrittelee riivaamisen näin: jotain mikä on lähtöisin paholaisesta ja pahoista voimista, taudeista tms. Verbinä riivata tarkoittaa villitä, vaivata, kiusata, ahdistaa.
Mikä meitä siis villitsee, vaivaa ja kiusaa, kun ajatuksissamme ja joskus myös teoissamme pääsevät valloilleen pimeyden voimat?
Onko siis olemassa jokin persoonallinen paha, joka joukkoineen riivaa meitä yrittäen suistaa ajatuksemme pimeyden poluille? Vai onko kyse vain ihmisluontoon liittyvästä ja psykologialla selitettävästä asiasta?
Kysymys on erittäin ajankohtainen tämän päivän evankeliumitekstin ja Kallion kirkon rukousilloista viime päivinä käydyn keskustelun äärellä.
Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät kirkkovuodessamme erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen sisältyi useita eksorkismeja eli pahan hengen ulosajamisia. Nykyisestä kastekaavastakin sellaista voi vielä löytää, jos osaa oikein tarkalla silmällä hakea.
Vaikka monet pitävät kertomuksia paholaisesta ja hänen joukoistaan joko pelkkinä taruina tai enintään vertauskuvallisina asioina, niin luterilainen kirkkomme opettaa toisin. Se näkyy myös kirkkokäsikirjassa tämän sunnuntain otsikossa ”Jeesus, Pahan vallan voittaja”. Sana Paha on siinä kirjoitettu erisnimien tapaan isolla P-kirjaimella.
Ateistista tunnustavaksi kristityksi kääntynyt kirjailija C. S. Lewis on todennut:
"On kaksi samanlaista ja vastakkaista erehdystä, joiden valtaan sukukuntamme voi joutua paholaisiin nähden. Toinen on se, ettei usko niiden olemassaoloon. Toinen on se, että uskoo ja tuntee ylenmääräistä ja epätervettä mielenkiintoa niitä kohtaan. Paholaiset ovat yhtä mielissään kummastakin erehdyksestä ja tervehtivät yhtä ihastuneina materialistia kuin poppamiestäkin."
Mistä me voimme löytää ja tunnistaa tämän persoonallisen Pahan, jolla on monia nimiä kuten esimerkiksi Saatana, Perkele, Paholainen ja Belsebuli, jota nimeä käytetään mm. tämän päivän evankeliumitekstissä?
Vastauksen saamme Pietarilta, joka Apostolien teoissa Corneliuksen kodissa vieraillessaan sanoo:
Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan. (Ap.t.10:38)
Paholaisen valtaan joutuneet ovat siis, sidottuja, jopa kahleissa. He tarvitsevat parantamista, vapautusta siitä, joihin Paholainen on heidät kietonut.
Uskonpuhdistaja Martti Luther opetti näistä asioista toteamalla, että Paholainen, joka ”on ollut murhaaja alusta asti” (Joh.8:44), on syypää kaikkiin sairauksiin ja kaikkeen ihmisten hätään. Selittäessään Pietarin Corneliuksen kodissa pitämää puhetta Luther sanoo:
”Meidän kristittyjen on tiedettävä, että elämme maailmassa ja Perkeleen valtakunnassa, jossa on tuhansia perkeleitä, ja että kaikki osaksemme tulevat pahuudet ja onnettomuudet ovat Perkeleen aikaansaannosta. Perkele on Jumalan luomistyön turmelija ja sekoittaja. Hän pyrkii parhaansa mukaan tekemään ihmiset sokeiksi ja kuuroiksi sekä edesauttamaan, että he katkaisivat jalkansa. Yksikään sairaus ei tule Jumalalta, joka on hyvä ja joka tekee hyvää kaikille, vaan Perkeleeltä.”
Luther myös toteaa, että Perkelekin on luotuna olentona ja langenneena enkelinä loppujen lopuksi vain Jumalan Perkele ja Kaikkivaltiaan Jumalan talutushihnassa:
”Jumala ei lähetä maailmaan onnettomuutta tai pahoja asioita muuten kuin Perkeleen välityksellä, jolta kaikki surut, kurjuudet ja sairaudet tulevat. Se tarkoittaa, että koska on varmaa, että pahoja henkiä ja enkeleitä on olemassa, niin ei ole mikään ihme, että ne saavat aikaan pahaa, tuottavat ihmisille kaikkea vahingollista ja johtavat heitä moniin vaaroihin, siinä määrin kuin Jumala sen niille sallii. Se taas merkitsee, että Perkele on lähempänä kuin kristitty voi ajatella ja uskoa.”
Uudessa testamentissa on yllättävän paljon kohtia, joissa puhutaan pahoista hengistä ja riivaajista. Niiden kohtaaminen tuntui olevan Jeesukselle ja hänen seuraajilleen arkinen ja itsestään selvä asia. Kohtaamisista kertovien tekstien mukaan pahat henget ovat persoonallisia ja älyllisiä olentoja. Ne voivat puhua (Mark.5:9,12), uskoa (Jaak.2:19) ja liittoutua (Luuk.11.26). Ne myös tietävät lopullisen kohtalonsa (Matt.8:29) ja tuntevat Jeesuksen (Mark.1:24).
Tästä huolimatta Uudesta testamentista ei löydy minkäänlaista erityistä demoni-oppia, jossa pohdittaisiin pahuuden henkivaltojen alkuperää, lukumäärää, toiminta-alueita tai olemusta. Missään ei liioin puhuta myöskään mielikuvituksellisista tavoista karkottaa niitä tai suojautua niiltä.
Mitä me voimme tästä päätellä?
Raamattu opastaa meitä katsomaan Jeesukseen eikä pahuuden henkivaltoihin. Meitä kehotetaan seuraamaan Jeesusta, eikä käyttämään aikaamme demonien, riivaajien ja pimeyden voimien tutkimiseen. On keskityttävä Jeesukseen, ei Pahaan tai paholaisiin, niin jännittäviltä kuin ne joskus saattavatkin meistä tuntua.
Mutta palataanpa tämän päivän evankeliumitekstiin, ja katsotaan, mitä me voimme kaiken edellä sanotun pohjalta siitä löytää:
Evankeliumiteksti alkaa kahdella lyhyellä lauseella:
”Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen.”
Jeesus osoitti olevansa pahoja henkiä voimakkaampi. Hän oli tullut tekemään tyhjäksi Perkeleen teot, ja tämän hän myös osoitti hyvin selkeällä ja konkreettisella tavalla.
Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät.”
Keitä olivat nuo ”kaikki”, jotka hämmästyivät?
Tekstiyhteydestä selviää, että paikalla oli paljon tavallisia ihmisiä, niitä maan hiljaisia, joiden parissa Jeesus tapasi liikkua. Kun Matteuksen evankeliumi kertoo tästä samasta tapahtumasta, se sanoo kansan hämmästyneen ja ryhtyneen kyselemään, onko tämä nyt se odotettu Davidin Poika, kauan odotettu Messias?
Paikalla oli myös toisenlaista väkeä, Jerusalemista tulleita uskonnollisia johtajia, kirjanoppineita ja fariseuksia. Hekin näkivät ihmeen tapahtuneen ja pahan hengen poistuneen miehestä. Mykkä mies oli alkanut puhua. Heidän tulkintansa asiasta oli kuitenkin aivan toisenlainen kuin tavallisen kansan. He sanoivat::
"Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa."
Jeesuksen vastaus uskonnollisille johtajille on selkeä:
"Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa?
Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit.
Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.”
Miksi Jeesus puhuu Jumalan sormesta? Ja millä tavalla Pahan voittaminen merkitsee Jumalan valtakunnan tulemista meidän luoksemme?
Me kaikki tiedämme sormenjäljen merkityksen ihmisen tunnistamisessa. Se tiedettiin myös Jeesuksen aikana. Jo pari vuosituhatta ennen edellä kerrottua tapahtumaa Babyloniassa oli varmistettu henkilöllisyys painamalla sormenjälki pehmeään saveen.
Millainen on Jumalan sormenjälki? Mitä Jeesus haluaa sillä meille kertoa?
Kaikissa kansoissa ja kulttuureissa on pelätty pahoja henkiä. Niinpä niitä on erilaisin rituaalien ja takakeinoin yritetty ajaa ulos. Monille luonnonkansoille kaikki tällainen on pelkoineen ja taikakaluineen totisinta totta vielä tänäänkin. Valitettavasti pimeyden voimien karkottaminen tällaisilla ihmisten keksimillä konsteila vain pahentaa tilannetta. Taikuuteen ja noituuteen turvautuvat joutuvat itsekin entistä pahemmin pelkäämiensä pimeyden henkien valtaan.
Ei siis ole yhdentekevää, millä asenteella ja millaisilla keinoin pahaa lähdetään torjumaan ja vastustamaan. Siksi Jeesus nostaa esille Jumalan sormen, jolla hän taistelee Pahaa vastaan. Hieman myöhemmin hän mainitsee, miten tuo Jumalan sormenjälki on tunnistettavissa: ”Jumalan valtakunta on tullut luoksenne.”
Kyse ei olekaan taikakonsteista tai rituaaleista vaan Jumalan valtakunnan murtautumisesta ihmisten keskelle. Jumalan voimasta, joka on Pahan voimia mahtavampi:
”Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa."
Jeesus on tuo ”vielä väkevämpi”, joka voittaa kahlitsemaansa ihmistä vartioivan Paholaisen. Jeesuksen voima on aina suurempi ja voimakkaampi kuin tämän maailma ja pimeyden valtakunta paholaisineen ja riivaajineen.
Kaiken keskipisteenä on Jeesus ja Jumalan valtakunnan laskeutuminen hänen kauttaan meidän ihmisten elämään.
Koko ihmisenä vaeltamisensa ajan Jeesus keskittyi oikeastaan vain kahteen asiaan. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja kertoi olevansa Vanhan testamentin profetioiden lupaama Messias, Jumalan Poika, Hyvä Paimen ja syntisten Lunastaja, joka on tullut sovittamaan maailman synnin.
Siellä missä Jeesus saa olla Herra ja syntisten Vapahtaja, on aina läsnä Jumalan valtakunta.
Meistä ei ole Pahan voittajiksi. Omassa voimassamme me olemme sille helppoja saaliita. Jeesuksessa, hänen lunastaminaan, armahtaminaan ja häntä seuratessamme me sitä vastoin olemme turvassa. Hänen nimeään Pahan voimat riivaajineen ja demoneineen kavahtavat vielä tänäänkin. Hänen voittonsa kuolemasta ja Perkeleen vallasta sulkee kaikki häneen uskovat turvallisesti Golgatalla vuodatetun veren suojaan.
”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa”, kirjoittaa Paavali kirjeessään Filippin seurakunnalle (Fil.4:13).
Pysytään siis sisaret ja veljet lähellä Jeesusta, katsotaan häneen ja rukoillaan oikein ajatuksella hänen meille antaman Isä meidän rukouksen kohdat Jumalan tahdon tapahtumisesta ja Pahan vallasta päästämisestä:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
---Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen
(Saarna sunnuntaina 3.3.2013 Tuomasmessussa Järvenpään kirkossa)
