Mikä pitää sinut pystyssä?

Nouseeko joskus mieleesi, että hukut huoliin ja taakkoihin? Tunnetko välillä itsesi niin uupuneeksi, että huomaat ihmetteleväsi, mikä sinua pitää yhä pinnalla? Jos tuossa on hitusenkaan verran jotain tuttua, niin kerron sinulle mielenkiintoisen ja myös hyödyllisen tositarinan:

Vuonna 1979 kevättulvat olivat Tombigbee joella epätavallisen korkealla. Niinpä vesi virtasi jokiuomassa valtavalla voimalla. Kuljettaessaan proomuja myötävirtaan jokihinaaja Cahaba lähestyi joen ylittävää siltaa. Kapteeni päätti päästää ensin hinaajaa matalammat mutta paljon leveämmät proomut ajelehtimaan vapaina sillan leveimmästä aukosta alavirran puolelle. Sen jälkeen hän peruuttaisi ja ohjaisi hinaajansa läpi nostosillan kapeasta aukosta. Sillan toiselle puolelle päästyään hän ottaisi proomut jälleen hinaukseensa.

Kun kapteeni oli irrottanut proomut ja yritti peruuttaa, tapahtui jotain kohtalokasta. Vaikka hinaajalla oli 1800 hevosvoiman koneet, se ei pystynyt vastustamaan virran voimaa. Hinaaja kääntyi poikittain ja ajautui virran painamana terässiltaa vasten. Voimakas virta kallisti hinaajan, kunnes se kaatui kyljelleen ja painui osaksi veden alle.

Tapahtuman nähneet olivat varmoja, että hinaaja uppoaisi ja sen miehistö hukkuisi. Niin ei kuitenkaan käynyt. Virta painoi voimallaan lähes upoksissa olleen hinaajan sillan alitse. Sillan alta päästyään hinaaja ponnahti kokonaan pintaan, kääntyi pystyyn, ja lähti ottamaan kiinni proomuja.

Löydät kuvasarjan sekä silminnäkijöiden kuvauksen tapahtumasta osoitteesta .

Tapahtuman päättymiseen onnellisesti oli kaksi tärkeää syytä:

Tärkein syy löytyi hinaajan ruuman pohjalta. Sinne oli alusta telakalla rakennettaessa valettu sementistä metrin korkuinen painolasti. Sen ansiosta hinaaja käyttäytyi kuin kylpyankka, joka kaaduttuaan kääntyy välittömästi oikein päin.

Elämässä tapahtuu aina asioita, joita me emme ole suunnitelleet tai ainakaan toivoneet. Kun elämä ja omat tekomme painavat, ja purtemme uhkaa kaatua, me tarvitsemme luotettavaa ja riittävää ”painolastia” pysyäksemme pystyssä. Heprealaiskirjeen 12. luvun jakeissa 1 ja 2 meille kerrotaan, mistä me löydämme elämäämme vakautta, toivoa ja uskallusta:

”pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” (Hepr.12:1-2)

Toinen tärkeä asia oli se, että hinaajan miehistö oli sulkenut huolellisesti aluksen luukut ja ovet, jolloin vesi ei päässyt aluksen sisälle. Niinpä hinaaja, jonka silta oli painanut veden alle, ponnahti toiselle puolelle päästyään heti pintaan kuin korkki.  Näin siitäkin huolimatta, että yksi reikä oli jäänyt sulkematta. Komentosillan ovi oli unohtunut kapteenilta auki. Aluksen joutuessa hetkeksi veden alle vesi vei kapteeni tuolin, mutta hän itse onnistui pysymään aluksessa pitämällä kaksin käsin ruorista kiinni.

Mitä luukkuja ja ovia meidän on suljettava, ettemme saattaisi omaa purttamme vaaraan ja jopa tuhoon? Mistä meidän on syytä pitää lujasti kiinni, tapahtuipa mitä tahansa? Paavali antaa meille vastauksen 1. Korintolaiskirjeen 15. luvun jakeissa 1-2:

 

”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte,” (1.Kor.15:1-2)

Paria riviä myöhemmin Paavali kertoo julistamansa evankeliumin tärkeimmän asian:

”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,” (1.Kor.15:3-4)

Pidetään, ystävät, kaksin käsin kiinni Raamatusta Jumalan sanana. Uskotaan evankeliumiin Jumalan pelastussuunnitelmana syntisille. Turvaudutaan Jeesukseen ainoana tienä Jumalan luo. Ei jätetä purtemme ovia ja luukkuja avoimiksi tämän maailman tuulille, tulville ja eksytyksille.

Kun purressamme on mukana Jeesus ja uskomme häneen, kestämme rajutkin vastoinkäymiset. Ja kun me horjumme ja lankeamme, niin hänen avullaan me saamme nousta uudelleen pystyyn.

Rukoillaan, ystävät, vielä yhdessä:

Kiitos Jeesus, että sinä olet elämämme purressa silloinkin, kun myrsky nostaa pelottavia aaltoja ja me pelkäämme hukkuvamme. Kiitos, että sinä, joka olet kaikkia myrskyjä suurempi ja voimakkaamme, olet luvannut suojella ja varjella meitä myös tämän päivän matkallamme. Sinun lävistettyihin käsiisi me jätämme itsemme, läheisemme ja koko elämämme. 

Aamen

Siunausta päivääsi, kalliisti lunastettu ystävä!