Kysymys on kristitylle hankala ja jopa vaarallinen. Mitä ajatella, kun kristinusko väittää, että Jumala on yksi, kaikkivaltias ja hyvä, mutta maailma on täynnä pahuutta, ja kärsimystä? Miksi Jumala loi maailman, jossa on syntiä, sotia, maanjäristyksiä, sortoa, sairautta, nälänhätää, julmuutta?
Eikö Jumala olekaan hyvä? Vai eikä hän ole kaikkivaltias? Vai onko Jumalaa edes olemassa?
Kärsimys ja pahuus ovat tavallisin syy kieltää Jumalan olemassaolo. Siksi tätä kysymystä ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Vaikka yksikään ihminen ei ole löytänyt tähän kysymykseen vastausta ja vaikka lopullinen vastaus saadaan vasta taivaassa, niin joitain johtolankoja me voimme löytää Raamatusta.
Vastauksia etsittäessä kristityn lähtökohta on selvä: Vaikeat raamatunkohdat on pyrittävä selittämään selkeiden raamatunkohtien avulla ja niiden mukaisesti.
Raamattu ei anna yksiselitteistä vastausta pahan alkuperästä. Pelastus on eräs niistä harvoista asioista, joista Raamatussa on selkeä ja yksiselitteinen vastaus: Yksin uskosta, armosta ja Jeesuksen tähden. Tämä uskomme ydin tarjoaa turvallisen lähtökohdan myös kärsimyksen ongelman pohtimiseen.
Ateistille kysymys ei ole ongelma
Niille, jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon, kärsimyksen ei pitäisi olla ongelma. Heille kaikki on sattumaa ja elämä vain ”lyhyt hämärä kahden pimeän välissä”. Vahvat sortavat heikkoja, eikä ihmisellä ei ole yksilönä merkitystä.
Syntiin langetessaan ihminen luovutti elämänsä Saatanalle. Ihminen halusi ymmärtää kaiken ja olla oman elämänsä jumala. Ihminen halusi tuunata itselleen kaiken sallivan, kaikkea rakastavan ja syntiä sormien läpi katsovan jumalan.
Sen tuloksina syntyivät ajan henkeä myötäilevä liberaaliteologia ja tieteisusko, joka tuntuu olevan monille virallinen uskonto. Yleisimpinä jumalina ja palvonnan kohteina ovat silti käytännössä raha, seksi ja valta (Vanhan Testamentin samoja asioita tavoiteltiin epäjumalilta Mammon, Afrodite ja Molok Baal)
Me elämme synnin turmelemassa maailmassa. Syntiinlankeemuksen jälkeen ei ole ollut ainuttakaan täysin tervettä ja ehjää ihmistä tai ihmisten yhteisöä.
Kärsimyksen ja pahuuden ongelman kolme väitettä
1. Jumala on kaikkivaltias, 2. Jumala on hyvä, 3. Paha on olemassa.
Näiden kohdalla ateisti sanoo:
Kaikki kolme eivät voi olla samaan aikaan totta. Niinpä Jumalaa ei voi olla olemassa.
Siksi kaikki perustuu evoluutioon ja luonnonlakeihin, joten me elämme aivan ”normaalitilassa olevassa” maailmassa, muuta maailmaa ei ole olemassakaan
Siksi ei voi myöskään olla mitään jumalallista ja absoluuttista hyvän ja pahan määrittävää normia. Kaikki perustuu ihmisten keskinäisiin sopimuksiin.
Ateisti Richard Dawkins on tiivistänyt tällaisen näkemyksen karulla tavalla:
”Loppujen lopuksi ei ole mitään hyvää, ei mitään pahaa, ei tarkoitusta, ei mitään paitsi sokean säälimätön välinpitämättömyys. DNA ei sen enempää tiedä kuin välitä. DNA vain on, ja me tanssimme sen musiikin tahdissa.”
Kärsimyksen ja pahuuden ongelma eri uskonnoissa:
Itämaiset uskonnot ja panteismi:
Islam:
Kristinusko:
Raamattu ja kristinusko antavat vastauksen pahuuden ongelmaan,
mutta eivät kärsimyksen ongelmaan.
Vaikka evoluution maailmankuvassa ei ole hyvää eikä pahaa, niin kristinuskon näkökulmasta voidaan puhua hyvästä ja pahasta. Kun näin rohjetaan rehellisesti tehdä, tulos voi olla jopa yllättävä:
Pahuus ei kumoa Jumalan olemassaoloa, pikemminkin vahvistaa sen:
Kaksi tapaa selittää kärsimyksen ongelma:
Tulevatko sekä paha että hyvä siis Jumalalta?
Todistavatko mm. nämä raamatunkohdat Jumalan olevan myös paha?
”… minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden” Jes.45:7
”…tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?” Aam.4:6
Molemmissa kohdissa on kyse rangaistuksesta Israelin kansan synneistä, ei Jumalan mielivaltaisesta pahuudesta.
Martti Luther:
”Meidän kristittyjen on tiedettävä, että elämme maailmassa ja Perkeleen valtakunnassa, jossa on tuhansia perkeleitä, ja että kaikki osaksemme tulevat pahuudet ja onnettomuudet ovat Perkeleen aikaansaannosta.
Perkele on Jumalan luomistyön turmelija ja sekoittaja. Hän pyrkii parhaansa mukaan tekemään ihmiset sokeiksi ja kuuroiksi sekä edesauttamaan, että he katkaisivat jalkansa.
Yksikään sairaus ei tule Jumalalta, joka on hyvä ja joka tekee hyvää kaikille, vaan Perkeleeltä.”
Jumala voi sallia kärsimyksen
Jumalalla voi olla ylivoimaisia syitä sallia kärsimystä. Mekin esimerkiksi viemme lapsen hammaslääkäriin, koska tiedämme kärsimyksestä seuraavan jotain paljon suurempaa hyvää.
Aikaan ja paikkaan sidotun ihmisen tieto, ymmärrys ja äly eivät riitä näkemään ”kokonaiskuvaa”, jonka Jumala näkee.
Entä luonnonkatastrofit kuten tulvat ja maanjäristykset?
Salaisuudeksi jäävän kärsimyksen ymmärtäminen
Kärsimys on mielekkäämpää kristillisestä näkökulmasta. Jumalan ja kärsimyksen rinnakkainen olemassaolo ovat johdonmukaisia, eivät toisiaan pois sulkevia
1. Elämän tarkoitus ei ole onnellisuus vaan Jumalan tunteminen. (Katekismus: Elämämme kallein asia)
Esimerkkeinä seurakunnan ensimmäiset vuosisadat tai Maon Kiina. Kulttuurivallankumouksessa Kiinassa tapettiin n. 20 miljoonaa kiinalaista. Kristittyjen vaino oli pahempi kuin missään koskaan aiemmin. Siitä syntyivät kiinalaisten johtamat seurakunnat ja ennätyksellisen nopea herätys..
2. Jumala kykenee kääntämään pahan hyväksi: Esimerkkeinä Joosef, Mooses, juutalaisten Jeesuksen torjuminen, marttyyrit eli veritodistajat
3. Jumalan suunnitelma ulottuu kuoleman rajan yli, ikuiseen elämään
”Sen tähden me emme lannistu --- Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, --- näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2.Kor.4:16-18)
Kärsimys on osa elämää, myös kristityn elämää
Ihmisen suhtautuminen kärsimykseen, kipeisiin menetyksiin ja vakavaan sairastumiseen noudattelee usein tiettyä kaavaa. Eri vaiheet voivat kestää erilaisia aikoja, mutta tärkeintä on päästä perille eli kohtaan viisi saakka.
Parhaimmillaan tilanteen ja olosuhteiden hyväksyminen tapahtuu Jeesuksen antaman esimerkin mukaan:
”Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan vaan sinun. (Mark.14:36)
Suurimmassakin tuskassa ja ahdistuksessa ja kipeimpienkään ”MIKSI!” huutojen keskellä emme ole yksin. Rinnallamme on Jeesus, joka huusi ristiltä:
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” ( Matt.27:46)
Vaikka kärsimyksen ongelma jää meille tässä ajassa salaisuudeksi, eikä meillä ole vastausta putoileviin pommeihin, kärsiviin lapsiin, nälkään kuoleviin ihmisiin eikä maailman pahuuteen, niin me emme ole toivottomia.
Me saamme pitää katseemme maailman Valkeudessa Jeesuksessa. Me saamme sanoa kuin putoilevien pommien alla kellarissa piileskellyt henkilö Saksassa:
”Uskon aurinkoon silloinkin kun se ei paista. Uskon rakkauteen silloinkin kun olen yksin. Uskon Jumalaan silloinkin kun Hän on hiljaa.” (Graffiti kellarin seinässä Kölnissä v. 1945)
Voimme ajatella, että kärsimys on Jumalan huutotorvi, jolla hän yrittää herätellä meitä välinpitämättömyydestä, itsekkyydestä ja omahyväisyydestä:
”Nautinnoissamme Jumala kuiskaa meille, omassatunnossamme Hän puhuu, mutta tuskissamme Hän huutaa; kärsimys on hänen huutotorvensa, jolla kuuro maailma herätetään.” (C.S. Lewis)
-----
Teksti on tiivistelmä Reijon virikepuheesta
Mettämaan Majatalokahveilla 23.10.2016
-------------------------------------------------------
Majatalokahveitten pidetyt alustukset sekä tulevien kahvittelujen aiheet ja ajankohdat löydät
Sunnuuntaina 6.11.2016 aiheena on:
Mitä on rukouksella parantaminen? Entä rukouksella parantajat?
Onko sinulla jokin kysymys tai raamatunkohta, jota olet pohtinut löytämättä vastausta?
Jos sinulla on jokin kristinuskoa koskeva kysymys, johon et ole löytänyt vastausta, niin etsitään sitä yhdessä!
Voit lähettää kysymyksesi minulle sähköpostissa r
Tervetuloa Majatalokahveelle Pihlavan pirttiin!