Miksi jotkut joutuvat kadotukseen, vaikka Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä?

Tuomio on kyseenalaistettu aihe, josta puhumista nykyään kartetaan. Yksilökeskeisessä ja vapaamielisessä maailmassa synnistä, syyllisyydestä, tuomiosta ja rangaistuksesta puhumista pidetään sopimattomana.

Moni sanoo: ”Jos Jumala on hyvä, hän ei voi tuomita ihmisiä kadotukseen”. Jotkut tuomiosta ahdistuneet rakentavat jopa teologisia korttitaloja, joiden mukaan kaikki pääsevät taivaaseen.  (esim. pastori Antti Kylliäinen vuonna 1997)

Vanhassa testamentissa Jumalan tuomio on keskeinen aihe. Uudessa testamentissa keskimäärin joka 25. jae käsittelee Jeesuksen toista tulemista tai tuomiota. Ahkerimmin ja ankarimmin tuomiosta puhuu Jeesus.

Monilta on unohtunut, että Raamatun mukaan Vapahtaja ja Hyvä Paimen on myös tuomari.

Miksi Jeesus puhui niin paljon tuomiosta? Minkä takia meidänkin tulisi rohjeta tehdä samoin?  

Löytääksemme vastauksen, meidän on tutkittava alussa olevaan kysymystä: Miksi rakastava Jumala tuomitsee kadotukseen?

Onko Jumala paha eikä rakastava, kun hän tuomitsee?

Onko sellainen ihminen paha, joka suostuu korkeimman oikeuden tuomariksi? Eihän toki!

Jumala ei tahdo yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen. Tästä kertovat Hes.18:32, Joh.3:16, 1.Joh.4:9 ja monet muut Raamatun kohdat.

Jumala tuomitsee siksi, että hän on hyvä ja välittää

Tuomitsemalla synnin Jumala osoittaa, että hän välittää mitä jokaiselle ihmiselle ja koko luomakunnalle tapahtuu. Hän ei ole jättänyt luomaansa maailmaa tai ainuttakaan ihmistä yksin ja oman onnensa nojaan. Myös ne, jotka ovat välttäneet ajallisen rangaistuksen, joutuvat kerran tuomiolle.

”Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.” (2.Kor.5:10)

Ihmisenä oleminen on vastuun ottamista elämästään ja valinnoistaan. Jos me olisimme vain olosuhteiden uhreja ja ajopuita, meitä ei voisi tuomita.

Mutta miksi Jumalan oikeudenmukainen tuomio viipyy? Miksei hän puutu välittömästi asioihin tuomitsemalla ja heittämällä roistot kadotukseen?

”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2.Piet.3:9)

Jumala tuomitsee siksi, että hän vihaa syntiä

Jumala rakastaa ihmistä mutta vihaa syntiä, joka tuhoaa hänen luomaansa ihmistä ja koko luomakuntaa.

Ihmissuku on syntinen, langennut ja kroonisesti synnin saastuttama. Jumala on Pyhä ja oikeudenmukainen. Hän on suorastaan ”synnille allerginen”. Jumalalla on synnin suhteen nollatoleranssi.

”Jumala on Valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.” (1.Joh.1:5)

Synti katkaisee yhteyden Jumalan ja hänen rakastamansa ihmisen väliltä. Jumala vihaa syntiä ja hän haluaa palauttaa katkenneen yhteyden.

Ellei Jumalan vihalla olisi seurauksia, hänen asemansa kaikkivaltiaana tuomarina joutuisi kyseenalaiseksi. Tuomio kertoo Jumalan olevan lupauksissaan ja ohjeissaan luotettava. Jumala on uskollinen solmimissaan liitoissa, ja edellyttää samaa myös liiton toiselta osapuolelta, ihmiseltä.

Jumala tuomitsee siksi, että evankeliumi on totta

Synnin tuomitseminen on evankeliumin keskiössä. Evankeliumia ei tarvittaisi, ellei kukaan tarvitsisi vapautusta tuomiosta.

Evankeliumissa on kaksi puolta: ilosanoma sekä kehotus kääntyä ja uskoa. Jumala asettaa eteemme valinnan elämän ja kuoleman välillä (5.Moos.30:15). Meitä kehotetaan nöyrtymään Jumalan ”väkevän käden alle” (Jaak.4:10, 1.Piet.4:6), suostumaan syntisiksi ja armoa tarvitseviksi. (Ef.2:8), tekemään parannusta ja turvautumaan Jeesuksen sovintovereen.

Evankeliumi on siis sekä pelastava että tuomitseva. Evankeliumi on iankaikkinen vedenjakaja. Evankeliumin kohdatessaan ihminen joko tulee sisäpuolelle tai jää ulkopuolelle, pelastuu tai hukkuu.

Sen sijaan, että kysymme, miksi jotkut ihmiset tuomitaan kadotuksen, meidän olisi kysyttävä, kuinka ainutkaan ihminen ylipäätään voi pelastua!

"Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen!" (1.Piet.4:18)

Jumala tuomitsee palauttaakseen langenneen maailman ennalleen

Jumala lupaa luoda aikojen lopussa uuden taivaan ja uuden maan (Jes.65:17, Jes.66:22, Ilm.21:1). Niissä ei voi olla syntiä eikä kapinaa Jumalaa vasaan. Siksi synti on tuomittava ja hävitettävä ennen langenneen luomakunnan ennalleen asettamista.

Onko jokainen meistä määrätty ennalta taivaaseen tai kadotukseen?

Kalvinistit opettavat, että ennen maailman luomista Jumala valitsi oman tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti vain jotkut ihmiset pelastukseen. Jumalan tekemän valinnan ei sanota perustuvan uskoon tai parannukseen. Ennalta määräämisen kannattajat väittävät, että Jeesus sovitti  Golgatalla vain näiden ennalta valittujen synnit, ei koko maailman syntiä.

Mihin tällainen opetus perustuu? Selityksenä ennaltamääräämisopille eli predestinaatiolle uskovilla ovat olleet mm. seuraavat raamatunkohdat:

”Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. Hän sanoo Moosekselle: ’Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.’  Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: ’Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.’ Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo. (Room.9:14-18)

Muita ennaltamääräämiseen liittyviä Raamatun kohtia:

"Ne, jotka hän (Jumala) on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaiseksi.” (Room 8:28-29).

 

"jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina" (Ef 1:4).

 

Myös Lutherin teksteissä on vahvaa predestinaatio opin painotusta. Hän korosti, ettei langennut ihminen voi itse valita uskoaan Jumalaan. Ihminen ei Lutherin mielestä kuitenkaan ole menettänyt tahdon vapautta, vaikka ei syntisyytensä takia olekaan kykenevä kääntymään Jumalan puoleen. Tällainen "ehdottoman armon ylivallan" korostaminen johtaa väistämättä ajatukseen ainakin jonkin asteisesta ennalta määräämisestä. 

Ennalta määräämistä perustellaan myös Johanneksen evankeliumin jakeilla:

”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois… Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.” (6:37,44)

On tärkeää huomata, että välittömästi näiden jakeiden jälkeen Jeesus sanoo lauseen, joka kumoaa ennalta määräämisen ja korostaa ihmisen omaa valintaa:

”Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni.” (Joh. 6:45)

Moni viisas teologi on pohtinut noita kysymyksiä vuodesta toiseen pää kipeänä ja omaan viisauteensa kompastuen.

Jeesus ei opetuksissaan rakennellut monimutkaisia teologisia tippaleipiä, vaan julisti maailman silmissä oppimattomille ja hengellisesti köyhille Jumalan valtakunnan tuloa. Jeesus ei käännyttänyt ainuttakaan luokseen tullutta pois sanoen, että valitettavasti sinun nimesi löytyy kadotukseen määrättyjen listalta.

Siksi meidän tulee rohkeasti uskoa Jeesukseen ja hakea turvaa hänen rakkaudestaan ja haavoistaan. Kun oma uskoni on heikko ja miltei olematon, on turvallista tietää, että pelastukseni ei ole minun varassani vaan hyvän Jumalan. Eli kuten edellä lainaamassani Roomalaiskirjeen kohdassa jo todettiin:

"ratkaisevaa ei ole se, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa" (Room.9:16).

Raamattu kehottaa yhä meitä valitsemaan kuoleman sijasta elämän:

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Luuk.11:9)

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak.4:8)

”Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot.” (Sak.1:3)

”Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.” (Jer. 29:13-14)

”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room.8:1)

Kun olen syntisenä ja armon varaan nöyrtyneenä polvillani Jeesuksen ristin juurella, olen turvassa. Silloin myös ne sanat, jotka jossa toiset voivat nähdä pelottavaa ennalta määräämistä, kaikuvatkin armollisena, henkilökohtaisena ja täynnä rakkautta olevana kutsuna, joka on lausuttu  juuri minulle:

"Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät" (Joh 15:16).

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:16)

 

------------------ 

Teksti perustuu Reijon virikepuheeseen Mettämaan Majatalokahveilla 12.2.2017

Sunnuntaina 26.2.2017 klo 14 aiheena PIhlavan pirtissä on:

Pääsevätkö abortoidut sikiöt ja kastamattomat vauvat taivaaseen?

Kaikkien kevätkauden 2017 Majatalokahveitten ajankohdat, teemat ja tekstit pidetyistä alustuksista .