Miksi Jumala käski surmata valloitettujen kaupunkien asukkaat ja eläimet?

Jumalan eräs nimi ”Herra Sebaot” tarkoittaa ”Herra on sotajoukkojen päällikkö”. Raamatussa Herra Sebaot antaa kansalleen sodankäyntiä koskevia ohjeita:

 

"Kun lähdette sotaan ja aiotte vallata jonkin kaupungin, tarjotkaa sille ensin rauhaa ja kehottakaa sitä antautumaan. Jos se suostuu ehdotukseen ja avaa teille porttinsa, velvoittakaa kaikki sen asukkaat tekemään alamaisinanne päivätöitä.

Mutta jos kaupunki ei suostu rauhaan vaan ryhtyy taisteluun teitä vastaan, piirittäkää se, ja kun Herra, teidän Jumalanne, antaa sen teidän käsiinne, surmatkaa kaikki sen miehet. Naiset, lapset, karjan ja kaiken muun, mitä kaupungista löytyy, voitte sitä vastoin ottaa itsellenne ja pitää saaliina. Sen on Herra, teidän Jumalanne, antanut teille.

Näin teidän tulee menetellä kaikkien kaukana olevien kaupunkien kanssa. Mutta lähellä asuvien kansojen kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne, ette saa jättää jäljelle mitään, ette ainoatakaan elävää olentoa.

Julistakaa nämä kaupungit Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hävittäkää ne ja niiden asukkaat, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt. (5.Moos.20:10-17)

Joosuan kirjassa kerrotaan, miten nämä käskyt toteutettiin. Kyse ei ole tarinoista vaan arkeologian todenperäiseksi osoittamasta historiasta. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1240 e.Kr kahden puolen. Tuolloin Israel valloitti ja otti haltuunsa Jumalan jo Abrahamille lupaaman maan.

Kun valmistelin tätä puhetta, kävin läpi runsaasti aiheesta laadittuja kirjoituksia ja raamatunselityksiä. Niiden näkemykset jakautuivat kahteen joukkoon:

Löysin paljon sellaisia, joissa kirjoittaja oli ryhtynyt Jumalan puolustusasianajajaksi. He yrittivät parhaansa mukaan puolustella väkivallasta syytteeseen joutunutta Jumalaa. Kyse oli kuulemma ajalle tyypillisestä liioittelusta. Käytännössä tuhoaminen oli heidän mielestään koskenut vain linnoitettujen kaupunkien sotilaista ja varustuksia. 

Näin ajattelevat uskovat, ettei hyvä Jumala voi käskeä tuhota ja tappaa. Jumala on rakkaus. Hän jopa hyväksyy sellaisetkin rakkauden nimissä tehdyt asiat, jotka poikkeavat siitä, mitä Raamatussa opetetaan.

Paljon löysin myös toisenlaisia Raamatun tutkijoita. He uskoivat tapahtumiin sellaisina kuin ne Raamatussa kerrotaan. He lähtivät siitä, ettei kaikkivaltias Jumala tarvitse meidän puolustelujamme ja hänen sanojensa lieventämistä. Tällaisia tutkijoita tukee arkeologia ja historian tutkimus. Ne kertovat kaiken tapahtuneen yhtäpitävästi Raamatun kertomusten kanssa.

Ohjeet kaukana sijaitsevien kaupunkien valloituksesta

Ensimmäinen kaukana olevia kaupunkeja koskeva raamatunkohta noudattaa tuon ajan yleistä käytäntöä: Ensin tarjotaan antautumista, mutta jos kaupunki ei siihen suostu, rangaistus on ankara ja säälimätön. Kun kaupunki tiesi tämän jo ennalta, halu sopuun eli antautumiseen kasvoi merkittävästi. Tästä syystä taistelulta ja joukkotuholta usein myös säästyttiin.

Tätä pelottelun taktiikkaa käyttivät israelilaisten lisäksi myös kaikkien muiden maiden armeijat kuten esimerkiksi Assyrialaiset, Persialaiset ja mongolien valtavia alueita Kiinassa sekä Euroopan porteilla valloittanut Tsingis-kaan.

Miksi lähellä sijaitsevia kaupunkeja kohdeltiin julmemmin?

Mutta miksi lähellä eli Luvatun maan alueella asuvien kansojen kaupunkeja piti kohdella paljon säälimättömämmin? Miksi Jumala käski tappamaan vallatuista kaupungeista kaiken elollisen?

Ennen kuin ryhdymme moralisoimaan, meidän on hyvä todeta, että Jumalan sanana Raamattu ei ole ihmisen määritettävissä tai valikoitavissa. Tutkiessamme Raamattua käykin niin, että Raamattu tutkiikin meitä.

Raamattu ei ole pikkusievää ja ihmisen ajatuksia myötäilevää suosion kosiskelua. Se sisältää asioita, jotka saavat hätkähtämään tai jopa kääntämään selän koko kirjalle. ”Tahdotteko tekin mennä pois minun luotani?” (Joh.6:67) kysyi Jeesus opetuslapsiltaan, kun hän oli pitänyt kuulijoita ravistelleen puheen, joka oli saanut monet lähtemään pois.

Meidän samoin kuin kaikkien ihmisten ja kansojen elämä on Jumalan käsissä. Jumala haluaa armahtaa. Monet kuitenkin torjuvat tuon armahduksen ja siunauksen. He valitsevat mieluummin kirouksen, kuten tekivät Egyptin faarao, Sodoman ja Gomorran asukkaat, kanaanilaiset, monet Israelin lähikansat. Kaikki nämä Jumala vihki tuhon omiksi.

Raamatun kivitys- ja tuhoamiskäskyt ovat osoituksia Jumalan pyhyydestä, eikä niitä saa ottaa sieltä pois. Vain tätä ankaraa pyhyyttä vasten me näemme oman syntisyytemme oikeassa valossa, rumana ja rangaistuksen ansaitsevana. Silloin me tulemme täysin riippuvaisiksi armosta, jonka meidän puolestamme ”kivitetyksi ja tuhotuksi” tullut Jeesus meille ansaitsi.

Kanaaninmaan kaupunkien raskaat synnit toivat kuoleman

Millaiseen maahan israelilaiset olivat tulossa, kun he saapuivat Luvattuun maahan?  Maassa oli asunut kanaanilaisia jo noin tuhat vuotta. He olivat moraalisesti turmeltuneita. He palvoivat Baal-jumalaa ja Astarte-hedelmällisyyden jumalaa. Seksuaalinen irstailu kuului heidän temppelimenoihinsa sekä myös arkielämään. He uhrasivat Baal-jumalalleen heittämällä lapsia elävinä tuliseen pätsiin. He olivat saaneet Jumala satoja vuosia aikaa kääntyä, mutta sitä he eivät olleet tehneet.

Jumala oli sietänyt kaikkea tuota ja jopa antanut kanaanilaisille israelilaisten 40 vuoden mittaisen ”sakkokierroksen” verran lisäaikaa parannuksen tekemiseen, mutta sitten armon aika loppui. Se loppui samalla tavalla kuin se oli loppunut Sodomalta ja Gomorralta. jotka Jumala tuhosi asukkaineen, eläimineen ja jopa kasveineen.  (1.Moos.19:24-25) Raamatunlause ”Synnin palkka on kuolema” (Room.6:23) toteutui tuolloin myös hyvin konkreettisella tavalla.

Kanaaninmaan kohdalla Jumalan pyhyys vaati kaupunkien ja niiden asukkaiden tuhoamista, että epäjumalanpalvelus ja siihen liittyneet synnit kitkettäisiin pois täydellisesti ja juurineen. Siksi ei ollut sallittua edes ottaa kaupungeista mitään esineitä tai aarteita omaan käyttöönsä. Syntiin liittyneen elämän kanssa oli tehtävä kertakaikkinen pesäero.

Jumalan pyhyys merkitsee nollatoleranssia synnille. Jumala ei tyydy siihen, että me hieman siistimme tapojamme ja pitäydymme pahimmista rikkomuksista. Jumalan kohdalla pätee synnin suhteen sekä tuomion että armon kohdalla pääministeri Sipilän sotesta tehdystä sopimuksesta käyttämä lause: ”Kaikki tai ei mitään”.  Joko me olemme syntisinä kokonaan tuhoon tuomittuja tai Jeesuksen tähden kokonaan armahdettuja.

Se, mitä tapahtui Sodomalle ja Gomorralle sekä Kanaaninmaan kaupungeille koskee vielä tänäkin päivänä meitä sekä myös jokaista kaupunkia ja kansaa. Jumalan ”Kaikki tai ei mitään” on edelleen voimassa.

Jumala halusi suojella kansaansa lankeamasta syntiin

Jumalan pyhyyden vaatima nollatoleranssi synnille ei kuitenkaan ollut ainoa syy siihen, että Jumala käski tuhota kaupungit kaikkine asukkaineen ja eläimineen. Oli myös toinen tärkeä syy, joka löytyy heti seuraavasta jakeesta: 

Ellette hävitä heitä, he opettavat teille iljettävät tapansa, joita he ovat noudattaneet palvoessaan jumaliaan, ja niin te rikotte Herraa, Jumalaanne vastaan.” (5.Moos.20:18)

Seura tekee kaltaisekseen. Tavoilla ja kulttuureilla on taipumus tarttua ja levitä yli rajojen. Usein tuntuu jopa hienolta ja jännittävältä omaksua uusia asioita toisilta kansoilta ja eri kulttuureista. Tällöin saattaa jäädä huomaamatta, että ne tavat ja arvot saattavat olla ristiriidassa Jumalan Raamatussa meille ilmoittamien asioiden ja periaatteiden kanssa.

Ettei israelilaisille kävisi näin, Jumala halusi Luvatun maan puhdistetavaksi täydellisesti kaikesta, mikä saattaisi viekoitella hänen kansansa epäjumalanpalvelukseen ja sen myötä ”kantamaan vierasta iestä”.

Asia on yhä ajankohtainen ja tärkeä. Siksi Paavali varoittaa meitä samasta vaarasta kirjeessään Korintin seurakunnalle:

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? (2.Kor:6:14-15 KR33/38)

Millainen Jumala meillä oikein on? Onko hän Herra Sebaot, joka käskee tuhota kaupungit asukkaineen? Vai onko hän armollinen ja rakastava Jumala, josta nykyään enimmäkseen vain puhutaan?

Me saamme lukea Vanhaa testamenttia kivittämis- ja tuhoamiskäskyineen Jeesuksesta Kristuksesta käsin. Meidän tulee katsella Pyhän Jumalan ankaruutta hänen Poikansa sovitustyön läpi samalla tavalla kuin Jumala katselee meitä syntisiä Jeesuksen ”läpi” nähden meidät rakkaina lapsinaan.

Vanhan testamentin aikana omia ja kansan syntejä sovitettiin Jumalan säätämin uhrein. Syntien sovitus tapahtui veren vuodattamisen kautta. Uusi testamentti kertoo uhrista, jossa Jumalan Karitsa, meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus kuolemallaan sovitti kerralla koko maailman synnin.

Kun me antaudumme Jumalan käsiin ja jättäydymme Jeesuksen armon varaan, me siirrymme kuoleman ja tuhon puolelta rauhan ja iankaikkisen elämän puolelle. Siksi Paavalin Korintin seurakunnalle kirjoittamat sanat (2.Kor.5:20) ovat meille jokaiselle tärkeitä:

”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.”

------------------ 

Sunnuntaina 12.11.2017 klo 14 PIhlavan pirtissä on aiheena:

Mitä Jeesus tarkoitti käskiessään meitä kantamaan ristiämme?

Kaikkien Majatalokahveitten ajankohdat, teemat ja vuosina 2016 ja 2017 käsiteltyjen aiheiden tekstit löydät osoitteesta