Miksi Jumalalle kelpasi Abelin uhri mutta ei Kainin?

Eräs Raamatun vaikeista paikoista on kertomus Kaikin ja Abelin uhreista. Adamin ja Eevan pojat uhrasivat Jumalalle. Abelin uhrin Jumala hyväksyi, mutta Kainin uhrin hän hylkäsi. Tuloksena oli ihmiskunnan ensimmäinen murha ja veljessurma.

Miksi Abelin uhri kelpaisi mutta Kainin ei? Tätä selviteltiin Mettämaan Majatalokahveella sunnuntaina 8.10. yhdessä keskustellen ja Raamattua tutkien. Vastauskin löytyi!   Tästä voit lukea pitämäni puheen tekstin:

Eeva synnytti ensin pojan, joka sai nimen Kain. Sitten Eeva synnytti toisen pojan, jolle annettiin nimi Abel. Alkukielen sanat ja molempien syntymien ilmaiseminen samassa yhteydessä, eikä erillisinä tapahtumina, on saanut jotkut raamatuntukijat päättelemään, että kyse oli kaksoispojista, joista Kain syntyi ensin. Toiset, mm. juutalaiset tutkijat ovat selittäneet, että pojat syntyivät vaikkapa vuoden ikäerolla toisiinsa, mutta kummankin kanssa syntyi kaksoissisko.

Syntymäjärjestystä tärkeämpää on kuitenkin se, mitä myöhemmin seurasi. Siitä Raamattu kertoo näin:

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi.

Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa."

Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. (koko kertomus löytyy 1.Moos.4:1-16)

Tiedustelisimmeko asiaa apostoli Johannekselta? Ehkä hän tiesi jotain, mitä me emme tiedä, koska hän kirjoitti Kainista:

Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita. (1.Joh.3:12)

Johanneksen tekstistä käy ilmi, että Kain oli pahan vallassa jo ennen veljessurmaa. Mitä sellaista Kain teki, mikä sai Jumalan hylkäämään hänen uhrinsa?

Asiaa tutkiessamme me löydämme ensimmäisen johtolankamme edellisestä eli 3. luvusta, jossa kerrotaan syntiinlankeemuksen seurauksista. Viikunanlehdillä itsensä verhonneet Aadam ja Eeva on karkotettu Paratiisista. Sitten Jumala tekee jotain perin yllättävää:

Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin. (1.Moos.3:21)

Maailmanhistorian ensimmäinen kuolema

Abel ei ollut ensimmäinen, joka kuoli Jumalan luomassa täydellisessä maailmassa. Syntiinlankeemuksen tuoman kuoleman ensimmäinen uhri oli viaton eläin. Vanhan testamentin uhrisäädöksistä sekä Abelin toimimisesta lammaspaimenena on päätelty, että kyseessä oli karitsa.

Karitsa uhrattiin ihmisen synnin tähden. Uhrikäytännöllä Jumala tarjosi syntiin langenneelle perheelle jälkeläisineen mahdollisuuden pelastukseen. Samalla karitsa oli esikuvana kerran uhrattavasta Jumalan Karitsasta, joka sovittaisi koko ihmiskunnan synnit Golgatalla.

Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. (Gal.3:27)

Syntien sovittamiseen tarvittiin vuodatettu veri

Läpi koko Vanhan testamentin kerrotaan jo ennen kuin laki oli annettu Siinailla  Moosekselle, miten Abraham, Iisak, Jaakob ja monet muut uhrasivat syntiuhreina karitsoita syntiensä sovitukseksi.

Jo Kain ja Abel tiesivät tämän. Miten muutoin he olisivat osanneet rakentaa alttarit sekä toimittaa uhreja.

Myöhemmin Mooseksen aikana Jumala antoi kansalleen lain yhteydessä tarkat ohjeet siitä, miten uhrit tuli toimittaa. Syntien sovittamiseen tarvittiin verta. Kiitosuhreina käytettiin mm. ensilyhteitä ja uhrileipiä.

Nyt siis tiedämme hieman tapahtumien taustoista. Mutta miksi Abelin uhri kelpasi, ja Kainin ei?  Oliko Kain ehkä Abelia syntisempi? Elikö hän jotenkin hurskaampaa ja parempaa elämää kuin veljensä?

Kaksi syntistä veljestä Jumalan edessä

Molemmat olivat syntisiä. Kumpikin kantoi sisällään perisyntiä sekä omia syntisiä tekojaan. Kuten alussa oleva raamatunkohta kertoo, molemmat joutuivat taistelemaan pitääkseen sisällään vaanivaa syntiä kurissa.

Ero oli siinä, että Abel uhrasi Jumalan antaman esimerkin ja ohjeen mukaan syntiensä sovitukseksi karitsan. Voisimme sanoa, että Abel tunsi syntisyytensä, tarvitsi syntien sovitusta ja katsoi jo uskossa hetkeen, jolloin Jumalan Karitsa uhrattiin meidänkin syntiemme puolesta.

Kain ei ollut synnintunnossa. Hän ajatteli, että Jumalalle kelpaamiseen riittävät hänen omat hyvät tekonsa ja uutterien ponnistelujensa tulokset. Ehkä hän oli maailman ensimmäinen liberaaliteologi tulkitessaan asioita vapaasti ja halutessaan myös toimia itse järkeilemällään tavallaan.

Usein toistettu: ”Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta mihin sitä Jeesusta tarvitaan?” oli tavallaan jo mukana Kainin asenteessa ja toiminnassa.

Lyhyessä tekstissä monta raskasta asiaa

Kertomukseen Kaikista ja Abelista kiteytyy monia asioita: ihmiskunnan ensimmäinen murha ja ensimmäinen veljessota. Samalla me saamme sen mukana Raamatun ensimmäisen todistuksen ihmisen syntisyyden syvenemisestä ja taipumuksestamme langeta harhaoppeihin. Tästä kaikesta Raamattu kertoo karulla tavalla jo muutamaa lukua myöhemmin.

Edellä jo lukemamme 1. Mooseksen kirjan luvussa 7 kerrotaan syntiin vajonneen ihmiskunnan hukuttamisesta vedenpaisumuksen alle. Muutama luku myöhemmin (1.Moos.11) Raamattu kertoo ylpistyneen ja pahuuteen vajonneen ihmisten rakentamasta Baabelin (KR33/38) eli Babylonin (KR92) tornista ja kielten sekoittamisesta.

Vastoin kehitysoptimistien ja humanistien uskoa ihminen ei suinkaan ole koko ajan jalostumassa yhä virheettömämmäksi, jalommaksi ja oikeamielisemmäksi. Kuten uutiset kaikkialta kertovat, luopumus Jumalasta, ahneus, itsekkyys, lankeemus, viha ja väkivalta ovat koko ajan lisääntymässä eivätkä suinkaan vähenemässä.

Miksi me tarvitsemme Raamatun kertomusta Kainin ja Abelin uhreista ja siitä, miten vain Abelin uhri oli Jumalalle kelvollinen?

Kysymys on uskosta. Pelastus on valmistettu meille uskon kautta yksin armosta ja Kristuksen tähden.  Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu uskosta käyttäen Kainia ja Abelia esimerkkeinä:

Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin. (Hepr.11:4)

Kertomus Kainista ja Abelista sisältää siis kristinuskon kirkkaimman sanoman, pelastuksemme kestävän perustan, jota meidän on varjeltava ja jossa tinkimättä pysyttävä, mikäli haluamme päästä perille.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef.2:8-9)

------------------ 

Sunnuntaina 22.10.2017 klo 14 PIhlavan pirtissä on aiheena:

Miksi Jumalalle käski tuhota valloitetut kaupungit asukkaineen?

Kaikkien syyskauden 2017 Majatalokahveitten ajankohdat, teemat, ja 2016 ja 2017 käsiteltyjen aiheiden tekstit löydät osoitteesta: