”Miksi sinä vielä kuulut kirkkoon?”
Tuon kysymyksen olen viime aikoina kuullut yhä useammin. Monet kysyjistä ovat olleet kirkon linjauksista ahdistuneita ja omaa ratkaisuaan pohtivia seurakuntien työntekijöitä. Miksi kuulua kirkkoon, jonka papeista suuri osa on vastoin Raamatun selkeää sanaa valmis rukoilemaan samaa sukupuolta olevan rekisteröityneen parisuhteen puolesta?
Ennen kuin vastaan otsikon kysymykseen, on syytä hieman syventää piispainkokouksen antamaa ohjetta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta. Ohjeen tekstin löydät takaa.
Kotimaa lehden kysely kertoi, että joka viiden pappi kieltäytyisi piispainkokouksen kuvailemasta rukoustilanteesta. Noin 11 prosenttia ei vielä tiennyt kantaansa. Tapauskohtaisesti rukoilisi 70 prosenttia ja kaikissa tilanteissa 54 prosenttia. Akavan viime vuonna tekemä kirkollisten järjestöjen jäsenkysely antoi samansuuntaisen tuloksen. Peräti 44 prosenttia papeista oli sitä mieltä, että rekisteröity parisuhde voitaisiin siunata kirkollisesti. Papeista 41 prosenttia oli tästä täysin tai jokseenkin eri mieltä.
Ajopuu vai nahkapäätös?
Piispainkokouksen ohje tuo mieleen tällaisista asioista suomenkielessä käytetyt kuvaavat sanonnat ”nahkapäätös” ja ”ajopuu”. Julkisuudessa paljon esillä olleesta ja kirkkoa repineestä asiasta sanottiin jotain sanomatta kuitenkaan loppuun saakka juuri mitään. Ajopuuhun viittaa se, että pian päätöksen jälkeen kirkon piiristä on noussut vahvasti kannatusta asian viemiselle eteenpäin eli kirkollisen siunaamisen asteelle. Piispainkokouksen päätös on eri suunnissa ja jopa vastakkaisin argumentein nähty vain ajan peluuna ja keskustelun tyynnyttelemisenä.
Mitä ”Pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan” loppujen lopuksi tarkoittaa? Kun ohjeen mukaan ”pyydetään voimaa kunnioittaa toista ja etsiä Jumalan tahtoa”, niin rukoillaanko siinä kahden yksilön vai heidän liittonsa puolesta? Jos kyse on kahdesta yksilöstä ja heidän puolestaan rukoilemisesta, niin silloin tilanteessa ei ole mitään uutta tai outoa. Olen itsekin rukoillut usein homoseksuaalin kanssa ja hänen puolestaan. Jos kyse on rukouksesta rekisteröidyn parisuhteen puolesta, niin miten se eroaa siunaamisesta?
Näitä asioita pohtivan kannattaa ehdottomasti lukea Pasi Turusen piispainkokouksen ohjetta käsittelevä blogi, joka löytyy kautta.
Miksikö itse yhä kuulun kirkkoon?
Minulle on tärkeämpi se kirkon pappien ja muiden työntekijöiden viidennes, joka yhä yleistä mielipidettä, gallup-kristillisyyttä ja piispainkokouksen ohjeita uhmaten haluaa pitää kiinni niin sanotusta klassisesta kristinuskosta, isiemme uskosta, jota on muutaman vuosikymmenen aikana ryhdytty murentamaan ja turhentamaan.
Haluan olla kaikin tavoin tukemassa ja rohkaisemassa niitä kirkkomme jäseniä, työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, jotka meillä ovat nyt vähemmistönä mutta globaalissa kristikunnassa ja Kristuksen maailmanlaajuisessa seurakunnassa huikeana enemmistönä. Se mikä meillä näyttää enemmistöltä, muodostaa koko kristikunnassa vain marginaalisen iltaruskon porukan.
Haluan omalla vähäisellä panoksellani olla kehottamassa ja auttamassa kirkkoni jäseniä pitämään kaksin käsin kiinni Raamatusta Jumalan Sanana, Jeesuksesta ainoana tienä Jumalan luo sekä Pyhästä Hengestä eläväksi tekijänä ja jatkuvan hengellisen uudistuksen voimana.
Kirkon jäsenenä minulla on tähän mahdollisuus. Kirkon jäsenenä ja sen sisällä minulla on puheoikeus oman kirkkoni asioissa ja ratkaisuissa. Seurakuntaperheessä – jopa riitaisessa ja erimielisessäkin – minulla on oma paikkani rakentaa Kristuksen ruumista ja rohkaista veljiäni ja sisariani.
Kun olen tuon kysyjille kertonut, niin seuraava kysymys on usein kuulunut: ”Kuinka kauan aiot jatkaa, miten pahaksi tilanne saa mennä, ennen kuin omatuntosi pakottaa sinut lähtemään pois ja lopettamaan kirkon Sanasta poikenneen toiminnan tukemisen maksamallasi kirkollisverolla?”
Selkeää vastausta tuohon en ole toistaiseksi osannut antaa. Asiaa pohtiessani mieleeni on noussut keskustelu, jossa Abraham tinki Sodoman tuhoa suunnitelleen Jumalan kanssa kaupungista löytyvien hurskaiden määrässä. (1.Moos.18:23-33) Säästäisikö Jumala kaupungin, jos sieltä löytyisi viisikymmentä hurskasta? Entä jos löytyisi neljäkymmentäviisi? Tai neljäkymmentä, kolmekymmentä, kaksikymmentä tai edes kymmenen? Ei löytynyt ja Sodoma tuhoutui.
Kotimaa lehden kyselyn mukaan kirkkomme papeista viidennes haluaa edelleen sitoutua Raamattuun Jumalan sanana ja kirkkomme luovuttamattomana perustana. Kirkoissamme saa edelleen julistaa synnin synniksi, parannuksenteon välttämättömäksi ja Jeesuksen ristinkuoleman ainoaksi armon lähteeksi. Niin kauan kuin kaikki tämä on mahdollista, haluan Kristuksen maailmanlaajuisen seurakunnan jäsenenä olla rohkaisemassa luterilaisia veljiäni ja sisariani.
