Miksi vastoinkäymisistä ja kärsimyksistäkin pitäisi kiittää??
"Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta." (1. Tess. 5:16-18) Vaatiiko Paavali tässä meiltä mahdottomia? Auttaisiko toiseen raamatunkäännökseen turavautuminen?
Vuoden 92 Raamatun käännöksessä on "kiittäkää kaikesta".. Muissa
suomennoksissa käytetään joko muotoa ”Kiittäkää joka tilassa” tai ”Kiittäkää
joka tilanteessa”. Valitsimmepa
näistä minkä tahansa, joudumme ahtaalle. Pitäisikö meidän kiittää myös vastoinkäymisistä,
uupumuksesta, sairauksista ja suurista menetyksistä?
Kiittäminen ja kiitollisuus ovat vaikeita asioita. Kiittämistä helpompaa on osoittaa sormella epäkohtia, kertoa toisten virheistä ja valittaa surkeista olosuhteista.
Me otamme saamamme hyvät asiat helposti itsestäänselvyyksinä. Ajattelemme niiden kuuluvan meille luonnostaan. Tai jos me olemme ansainneet ne omalla kovalla työllämme, niin miksi niistä pitäisi ketään kiittää!
Haastavan kehotuksen kaikesta kiittämisestä kirjoittanut Paavali oli joutunut itse kokemaan kovia, maksamaan kovaa hintaa Jeesuksen seuraamisesta ja evankeliumin julistamisesta. Häntä oli ruoskittu, pahoinpidelty ja kivitetty. Hän oli joutunut merihätään ja istunut kolkoissa vankiloissa. Silti hän teki niin kuin muita kehotti, ylisti ja kiitti Jumalaa.
Apostolien tekojen 16. luvussa kerrotaan tästä eräs esimerkki. Paavalia ja Silasta oli syyttöminä ruoskittu. Heidät oli pantu kahleisiin ja heitetty pimeimpään vankityrmään. Silti he pimeässä vankityrmässä istuessaan muiden vankien hämmästykseksi lauloivat ylistystä ja kiittivät Jumalaa. (Apt.16:16-34)
Rooman seurakunnalle kirjoittaessaan Paavali sanoo jopa kerskaavansa ahdistuksistaan. Efeson seurakunnalle Paavali kirjoittaa:
”Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef.5:20)
Paavali oli opiskellut pyhiä kirjoituksia aikansa arvostetuimman opettajan Gamalielin jalkojen juuressa. Paavali tunsi hyvin lain, profeetat ja kirjoitukset. Ne, joita me kutsumme Vanhaksi testamentiksi. Hän oli varmasti myös huomannut, miten paljon pyhissä teksteissä puhutaan Jumalan kiittämisestä. Esimerkiksi Psalmissa 136:1 sanotaan:
”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Ps.136:1)
Raamatun mukaan ihmisen asema ja asenne Jumalan edessä on kiitollisuus. Eikä syyttä, sillä jos maltamme pysähtyä ajattelemaan kiitoksen aiheitamme, niin listasta tulee pitkä.
Me saamme kiittää Jumalan luomasta kauniista maailmasta, metsistä, niityistä, kukista, perhosista, linnuista ja kaikesta muusta kauniista, mitä aistimme voivat tavoittaa.
Me saamme kiittää siitä, että Jumalalla, meitä rakastavalla taivaallisella Isällämme on hyvä tahto meitä lapsiaan kohtaan. Voimme olla Jumalalle kiitollisia siitä, että hän on antanut meille elämän ja rakkaita lähimmäisiä. Hän myös ohjaa elämän taivaltamme päivästä päivään kädellään.
Suurin kiitoksen aiheemme on pelastus, jonka Jumala on meille valmistanut. Osaammeko me yhä, ehkäpä jo monien armon vuosien jälkeen, olla kiitollisia siitä, että Jeesus on pelastanut meidät synnin ja kuoleman vallasta iankaikkiseen elämään?
Vuosien varrella minua vastaan on tullut monia asioita ja tilanteita, joissa kiitosmieli on ollut kaukana. Ehkä sinullekin on joskus käynyt niin. Kun sellainen päivä tulee kohdalle, me molemmat voimme laskeutua turvallisin mielin Jobin rinnalle tuhkakasaan ja luottaa Jumalan armoon.
Jumala ei syyttänyt Jobia siitä, että tämä huusi tuskaansa, valitti kipujaan ja purki katkeruuttaan (Job.7:11-). Kaiken jälkeen Jobille avautui, miten Jumalan suunnitelmat ovat paljon suurempia, viisaampia ja parempia kuin ihminen voi koskaan ymmärtää.
Myös Paavalilla oli ollut oma silmien avautumisen hetkensä. Kaikkien kärsimysten ja koettelemuksien keskellä hänelle oli paljastunut jotain ihmeellistä. Hän palveli jopa kärsimyksilläänkin evankeliumin leviämistä sekä valmisti seurakuntia tulossa oleviin vaikeuksiin.
Paavalin kirjeen kehotukset iloitsemaan aina, rukoilemaan lakkaamatta ja kiittämään kaikesta, sulautuvat toisiinsa. Suurin ilonaiheemme on Vapahtajamme Jeesus. Syntien anteeksisaamisen ja pelastuksen ilo synnyttää kaipauksen olla häneen yhteydessä jatkuvin rukouksin. Jeesuksen meille lahjoittaman pelastuksen lahjan käsittämätön suuruus herättää meissä kiitollisuuden, jota mitkään kohtaamamme vaikeudet eivät voi meiltä riistää.
Lopuksi tohdin vielä esittää sinulle pienen kysymyksen: Mistä sinä olet tänään kiitollinen?
Rukoillaan yhdessä Psalmin 92 jakeiden 2-5 sanoin:
”Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein. Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä. Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.”
Aamen
Siunausta päivääsi, ystäväni!
----
Teksti perustuu maanantaina 17.8.2020 pitämääni Radio Patmoksen aamuhartauteen.
