Millainen on paras ystäväsi?

”Ystävä on se, joka tulee silloin kun kaikki muut lähtevät” Tämä lause voitti, kun eräs lehti järjesti Englannissa äänestyksen parhaasta ystävän määritelmästä. Koskettavimpia kertomuksia ystävyydestä on tarina kahdesta englantilaisesta nuorukaisesta, jotka olivat mukana Ensimmäisen maailmansodan verisissä taisteluissa:

Kaksi erottamatonta ja läheistä ystävää värväytyi samaan aikaan armeijaan. Heidät koulutettiin samassa joukko-osastossa. Yhdessä he myös päätyivät taistelemaan aivan etulinjassa. Kranaattitulessa ja kuraisessa juoksuhaudassakin he pysyivät koko ajan yhdessä auttaen ja tukien toisiaan.

Eräänä päivänä tehtiin epäonnistunut hyökkäys vihollisen asemiin. Sen aikana toinen heistä haavoittui pahasti. Hän jäi avuttomana makaamaan rintamalinjojen väliin piikkilankaesteiden luo. Tuo alue oli vihollisen jatkuvan ristitulen alla. Kaikkien mielestä olisi ollut itsemurha ryömiä hakemaan haavoittunutta. Tästä huolimatta hänen ystävänsä päätti lähteä pelastamaan toveriaan.

”Se on toivoton yritys. Hän on vaikeasti haavoittunut ja tulitus on jatkuvaa. Tapatat vain itsesi”, sanoi hänen kersanttinsa.

Tästä huolimatta ystävä lähti ryömimään kohti haavoittunutta ystäväänsä. Hetkeä myöhemmin hän palasi juoksuhautaan vakavasti haavoittuneena, mutta raahaten silti mukaan ystävänsä kuollutta ruumista.

”Miten turhaa ja järjetöntä! Yhden sotilaan sijasta menetän nyt kaksi hyvää taistelijaa”, kersantti sanoi samaan aikaan vihaisena ja liikuttuneena. ”Hän on kuollut ja nyt sinäkin teet kuolemaa. Oliko se sen arvoista?”

”Herra kersantti, kyllä oli”, sotilas vastasi viimeisillä voimillaan. ”Kun pääsin hänen luokseen, hänen viimeiset sanansa olivat: ’Tiesin, että sinä tulisit’.”

Englantilainen nuorukainen oli valmis vaarantamaan oman henkensä pelastaakseen ystävänsä. Molemmat kuolivat.

Jeesus oli valmis kärsimään ja kuolemaan pelastaakseen syntiset ihmiset iankaikkiselta kuolemalta. Jeesus kärsi, kuoli ristillä ja nousi kuolleista. Hän elää. Myös kaikki häneen turvautuvat saavat elää ikuisesti.

Johanneksen evankeliumin 15. luvun jakeissa 13-15 Jeesus puhuu ystävyydestä ja uhrautuvasta rakkaudesta:

”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.” (Joh.15:13-15)

Jeesus sanoo, että hän on meidän ystävämme. On hyvä huomata, että teksti jättää avoimeksi tärkeän kysymyksen: Haluammeko me olla Jeesuksen ystäviä?

Tekstistä nousevat esille myös ystävyyden peruselementit: keskinäinen luottamus ja jakaminen. Jeesus on jakanut ystäviensä kanssa helteet, pölyiset tiet ja fariseusten vihamielisyyden. Hän on myös ilmoittanut ystävilleen kaiken, mitä on kuullut Isältään.

Olemmeko me yhtä avoimia ja rehellisiä suhteessamme Jeesukseen?

Ystävyys ei ole puurtamista, tekemistä tai suorittamista. Ystävyyttä ei voi ansaita eikä ostaa. Ystävyys ei silti ole ilmaista. Se on rinnalla pysymistä, jakamista sekä ystävän iloihin ja suruihin osallistumista. Todellinen ystävyys on uskollisuutta jopa kuolemaan saakka.

Miten Jeesus ystävänsä valitsee? Ketkä kelpaavat hänen ystävikseen? Se kerrotaan Luukkaan evankeliumin 15. luvun ensimmäisissä jakeissa:

”Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan” (Luuk. 15:1-2).

Jeesus ei ollut arka maineestaan. Hän hyväksyi seuraansa myös ystävikseen halveksitut publikaanit ja muut itsensä syntisiksi tuntevat ihmiset. Kaikki myös tiesivät sen, sillä tuohon aikaan yhdessä syöminen oli vahva todistus keskinäisestä ystävyydestä.

Vielä tänäänkin Jeesus on syntisten ystävä. Siksi hän haluaa olla sinun ystäväsi ja minun ystäväni. Jos et ole aivan varma, onko Jeesus sinun ystäväsi, niin kuuntele tarkasti. Ehkäpä kuulet sydämesi ovelta hiljaista koputusta.

”Minä seison ovella ja kolkutan”, Jeesus sanoo Ilmestyskirjan 3. luvun jakeessa 20. ”Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Jeesus haluaa aterioida kanssasi, seurustella kanssasi, kuunnella ilosi ja surusi, lohduttaa ja rohkaista. Hän haluaa kulkea kanssasi myös tämän päivän matkan. Hän haluaa olla rinnallasi ja viedä sinut halki elämäsi matkan perille Isän kotiin ja iankaikkiseen elämään.

Rukoillaan, ystävät virren 273 ensimmäisen säkeistön sanoin:

Jeesus, parhain ystäväni, löytäisinkö vertaista?

Auta, etten eläissäni koskaan hylkää sinua.

Aamen

Siunausta päivääsi, kalliisti lunastettu ystävä!