Millaiseen kertomukseen sinä olet joutunut?

Vuoden vaihtuessa me katsomme taakse ja teemme lupauksia alkaneen vuoden varalle. Kirjassaan ”Kertomus vailla vertaa” John Eldredge kuvaa osuvalla tavalla elämäämme vertaamalla sitä kirjaan tai elokuvaan:  

”Jokaisella päivällä on alku ja loppu. Mukana on kaikenlaisia henkilöitä ja kaikenlaisia lavasteita. Vuosi kuluu kuin yksi romaanin luku. Toisinaan se näyttää tragedialta, toisinaan komedialta. Useimmiten se tuntuu saippuaoopperalta.”

”Minkähänlaiseen tarinaan me ollaan jouduttu?” kysyi Sam Frodolta elokuvassa Taru sormusten herrasta, kun kaksikko oli saapunut Mordorin valtakunnan synkkiin varjoihin.”

Samaa mekin voimme kysyä. Millaiseen tarinaan me itse kukin olemme mahtaneet joutua? Millainen tarina sinulle muotoutui päättyneen vuoden aikana? Millaista tarinaa me itse kukin olemme alkaneet kutoa alkaneelle vuodelle?  

Elämämme tarinassa tapahtuu kaikenlaista, jopa hyviä ja kauniita asioita. Tapaat jonkun, rakastut. Saat työpaikan ja menestyt. Toisinkin voi käydä. Rakkaus hiipuu, kumppanisi löytää toisen tai sinut saneerataan ulos työpaikastasi.

Joudumme huomaamaan, että me elämme keskellä kertomusta, joka on toisinaan upea, toisinaan kamala, ja usein kummallinen sekoitus niitä molempia. Usein meillä ei ole aavistustakaan siitä, miten saisimme siihen jotakin tolkkua.

Onko tällaisessa tarinassa mitään mieltä? Jos elämällä on tarkoitus, niin miksi päivämme tuntuvat niin sattumanvaraisilta?

1900-luvun alkupuolella elänyt englantilainen kirjailija ja journalisti G. K. Chesterton oivalsi vastauksen usein perin mielettömältä tuntuvaan kertomukseemme: ”Jos on kertomus, on myös kertoja”, hän totesi.

Meidän jokaisen kertomuksella on Kertoja, joka on pannut iankaikkisuuden sydämiimme, kuten Saarnaajan kirjan 3. luvun jakeessa 11 sanotaan.  (Saar.3:11).

Meidän jokaisen kertomuksella on Kertoja, joka oli kirjoittanut kertomuksemme jokaisen luvun jo ennen syntymäämme, kuten Psalmin 139 jakeessa 16 meille paljastetaan. (Ps.139:16).

Tällä ihmeellisellä Kertojalla on aikojen alusta asti ollut valmiina myös ne elämämme kertomuksen luvut, joista me itse emme vielä tiedä mitään.

Me ihmiset rakastamme tarinoita. Ja kun me luemme kirjaa tai katselemme elokuvaa, niin me toivomme tarinoille onnellista loppua. Onnellisten loppujen kaipuu on jotenkin kirjoitettu meidän sydämiimme.

Entä meidän oma tarinamme? Onko myös meidän tarinallamme, jossa kompastellaan ja jäädään alituisesti pahalle alakynteen, onnellinen loppu?

Minulla on sinulle alkaneen vuoden paras uutinen: Kaikille kertomuksille, myös sinun elämäsi tarinalle, on tarkoitettu onnellinen loppu.

Onnellinen loppu tulee kärsimyksen ja uhrin kautta. Näin on myös paljon suuremmassa mittakaavassa: Jeesus tuli antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta (Matt.20:28). Hän tuli asettaakseen omalla kärsimisellään ja kuolemallaan ennalleen kaiken sen, mitä synti oli liannut ja rikkonut.

Syntiin langenneen ihmiskunnan kertomuksen viimeinen näytös alkaa ensimmäisen tavoin aamunkoitosta, joka palauttaa meille Paratiisin. Tätä havainnollistaessaan Eldredge käyttää apuna elokuvaa Titanic:

”Kuvittele mielessäsi Titanicin loppukohtaus: Jack on kuollut noin kahdeksankymmentä vuotta sitten. Rose on jo hyvin vanha nainen, jonka eletty elämä haalistuu kuin valokuvat hänen yöpöydällään. Näemme kerran niin loistokkaan valtamerialuksen, unelmien laivan, murskautuneena ruostumassa syvällä merenpohjassa synkän ja kylmän pimeyden ympäröimänä.

Sitten alkaa tapahtua jotakin.

Alhaalla, Titanicin pimeydessä alkaa häämöttää valo. Yhtä raikas ja puhdas valo kuin ensimmäisenä aamuna Jumalan luodessa maailman.  Se tulvii sisään kaikista ovista, virtaa läpi kaikkien aavemaisten soppien. Aivan silmiemme edessä kirkas valo puhdistaa ja saattaa ennalleen jättimäisen laivan loistokkuuden ja kauneuden. Rauniot pyyhkäistään pois, ja kansi kiiltää niin kuin sinä päivänä, kun se tehtiin.

Laiva palautuu ennalleen silmänräpäyksessä. Tanssisalin loistelias ovi heilahtaa auki, ja näemme kertomuksen suurten sydänten kokoontuvan jälleen yhteen. Rakastaja ja Rakastettu ovat jälleen yhdessä; he viettävät suurta juhlaa.”

Eldredgen taitavasti kuvailema Titanicin tarinan onnellinen loppu on lainattu Raamatusta. Päättymätön elämä. Kaiken palautuminen ennalleen. Hääjuhlat. Paratiisi saadaan takaisin.

Juuri tätä Jumala yrittää kertoa meille, kun hän Jesajan kirjan 65. luvun 17. jakeessa vakuuttaa: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan”. (Jes.65:17).

Tämän lupauksen varassa me saamme lähteä rohkeasti, luottavaisina sydän täynnä toivoa kohtaamaan kaikkea sitä, mitä alkanut vuosi tuo tullessaan. Me elämme tarinassa, jossa seimeen syntynyt Jeesus on lunastanut jokaiselle häneen turvautuvalle onnellisen lopun, pääsyn taivaan riemujuhlaan ja iankaikkisen elämän.

Rukoillaan, ystävät yhdessä siunausta alkaneelle vuodelle:

Rakas Herra Jeesus, tiedän, että lankean myös alkaneen vuoden aikana monin tavoin syntiin. Siksi minä tarvitsen jokaiselle päivälleni sinun anteeksiantoasi ja armoasi. Kiitos, että kuolit syntieni tähden. Anna minun elää, toimia ja levätä kaikki päiväni sinun armosi ja rakkautesi varassa.

Jeesuksen nimessä, Aamen.