"Tänään tapahtuu käänne elämässäni. Tästä päivästä
lukien en enää lisää ainoatakaan tavaraa omistuskokoelmaani. Asia on nyt niin,
että kaikki paikat ovat täynnä. Kahden paikan autotalli on jo aikapäiviä sitten
ohittanut ne ajat, kun sinne vielä mahtui auto, puhumattakaan kahdesta.
Elämäni pirta kuroutuu pian umpeen, enkä aio jäädä toimettomaksi. Jos ostan
uuden työkalun, heitän vanhan pois. Jos ostan uuden paidan, vanha lentää
roskiin.
En aio enää säilytellä muovikasseja. Heitän menemään sillipurkit, kuminauhat,
tulitikkulaatikot, rikki menneet silitysraudat, vanhat nastarenkaat ja kentien
... oman vanhan pinkkani Valittuja Paloja. Puhdistan elämäni ... ja tänään se
alkaa ... viimeistään huomenna," on todennut yhdysvaltalainen radio- ja televisiokäsikirjoittaja ja juontaja Andy Rooney.
Andy Rooneyn lopullinen maallisten aarteiden inventaario pidettiin marraskuussa 2011, kun hän siirtyi tästä ajasta ikuisuuteen. Minulla ja myös sinulla se on edessä päin. Meillä on toistaiseksi vielä aikaa tarkistaa suhdettamme ympärillemme kertyvään tavarapaljouteen.
Raamatussa on Saarnaajankirjassa erinomainen kohta, jossa kuningas on hieman samanlaisessa tilanteessa kuin Andy Rooney edellä olevassa tekstissään. Kaikkea onn kertynyt, hyvin on mennyt eikä mitään ole puuttunut, mutta kaiken jälkeen olo tuntuu silti jotenkin kovin tyhjältä ja turhanpäiväiseltä:
"Minä tein suuria töitä: rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja. Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkinaisia hedelmäpuita. Minä tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä, joissa puita kasvoi.
Minä ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli; myös oli minulla karjaa, raavaita ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.
Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja.
Minä tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Sen ohessa pysyi minussa viisauteni. Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivannäöstäni.
Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla."(Saarnaaja 2:4-11
Kellään meistä ei ole noin kuninkaallisia ongelmia. Vähäisiä ovat meidän rikkautemme kuninkaan loistoon verrattuna.
Kyse ei kuitenkaan ole mittakaavasta vaan periaatteesta. Tavaraan kiintyminen ja kokoamiinsa aarteisiin rakastuminen on aina kohtalokasta. Eikä suurin ongelma suinkaan ole siinä, että kuluneen sanonnan mukaan käärinliinoissa ei ole taskuja.
Uuden testamentin puolelta löytyy Jeesuksen vastaus maallisten aarteiden kokoamisen ongelmaan:
"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." (Matt.6:19-21)
Mitä kevyempi reppu, sitä helpompi on kulkea.