"Rooman keisarit ajoittivat tapahtumia hallintokausiensa mukaan; he aloittivat ajanlaskun Rooman kaupungin perustamisesta. Ranskan vallankumous pyrki valistamaan kaikkia kalenterilla, joka ilmaisi järjen valtakautta. Neuvostoliitto aloitti ajanlaskun tsaarin syrjäyttämisestä. Maassa perustettiin 1920-luvulla ”Taistelevien jumalattomien liitto”; eräässä aikakauslehden kannessa vuodelta 1929 oli kuvattuna kaksi työläistä pudottamassa Jeesusta kottikärryiltä. Liiton johtaja Jemeljan Jaroslavski kuitenkin turhautui uskon jääräpäisyyteen. 'Kristinusko on kuin naula', hän sanoi. 'Mitä kovempaa lyöt sitä, sitä syvemmälle se uppoaa'.”
John Ortbergin kirjasta poimimani lainaus on ajankohtainen nyt, kun käsillä on jälleen kellojen siirto. Kun me sunnuntaina 28.10. klo 04.00 siirrämme kelloja, koko kalenterimme asettuu tunnin verran toiseen asentoon.
Tätä ”kalenterikorjausta” ei kuitenkaan tehdä jonkun taistelussa saadun voiton tai valtaan nousseen uuden hallitsijan päähänpistosta. Ellei sitten sellaiseksi lasketa Euroopan unionia ja Brysselin päättäjiä. Jotain lähes profeetallista on toki siinä, että juuri tuona samana päivänä meillä järjestetään kuntavaalit. Silloin katsotaan, kuka missäkin kunnassa on ajan kellon viisareissa vahvimmin kiinni.
Vaikka kalenterimme on käytännössä ollut tuttu ja vakaa, sen merkitsemisessä on tapahtunut valtava muutos. Ennen vuodet olivat joko ennen Kristuksen syntymää (jKr. englanniksi B.C. = Before Christ) tai Kristuksen syntymän jälkeen (jKr. englanniksi A.D. = Anno Domini). Nyt tiedotusvälineissä näkee yhä useammin toisenlaisen tavan. Uusi lyhenne eaa on otettu merkitsemään aikaa ennen ajanlaskumme alkua ja jaa puolestaan tarkoittaa ajanlaskumme alun jälkeen elettyjä vuosia. Tavoitteena on ollut uskonnosta ja samalla Kristuksesta vapaa laskentatapa.
Tulos on yhtä onnistunut kuin jos leopardi peittäisi täplänsä ja väittäisi muuttuneensa leijonaksi. Siellä ne täplät olisivat, vaikka niitä kuinka peittelisi. Samalla tavalla ajanlaskumme kalentereineen pohjautuu edelleen oletettuun Jeesuksen syntymähetkeen, kirjoittelimmepa me numeroiden eteen tai taakse aivan mitä tahansa.
Eikä Jeesuksen syntymän, toiminnan, opetusten, kuoleman ja ylösnousemisen vaikutus suinkaan rajoitu vain päivämäärään sanomalehden kulmassa. John Ortmergin marraskuun alussa ilmestyvässä kirjassa Kuka tuo mies on? Ohittamattoman Jeesuksen arvaamaton vaikutus, löytyy valtava määrä asioita, jotka ilman Jeesusta olisivat tässä maailmassa aivan toisella tolalla.
Suurin ja tärkein asia on tietysti hänen ristin kuolemallaan meille ansaitsema armo ja iankaikkinen elämä. Mutta myös aivan arkisien ja koko ihmiskuntaa koskevien asioitten joukossa on paljon enemmän kuin osaamme ajatellakaan sellaista, jonka taustat löytyvät Nasaretin puusepän toiminnasta ja opetuksista.
Toisen kirjasta poimimani pienen tarinan löydät tämän linkin kautta. Lyhyt esittely ja arviointi kustantajalta jo taittovaiheessa luettavakseni saamastani kirjasta on maistiaisina Kirjojen Valintaoppaassa. Sinne pääset tästä linkistä. Kirjan ilmestyttyä, teen siitä Valintaoppaaseen hieman laajemman tekstin.